Elämä on sukupuoliteitse tarttuva sairaus, joka johtaa kuolemaan. Onneksi elinajanodotteeseen voi vaikuttaa hankkimalla lapsia.
Lapset ovat muuttaneet useita elämäntapojani terveellisemmiksi
1. Istuminen tappaa. Tenavien kanssa ei todellakaan tule istuttua liian pitkiä jaksoja.
2. Ylen mukaan istuminen siis tappaa. Vanhan kansanviisauden mukaan nauru sen sijaan pidentää ikää. Lasten kanssa saa nauraa. Paljon. Niin jälkikasvun edesottamuksille kuin omalle osaamattomuudelleenkin.
3. Salaherkuttelu lapsiperheessä on helppoa kuin salapiereskely hississä, jossa on vain kaksi henkilöä. Lapsille herkkuja ei viitsi kovin usein antaa. Niinpä herkkuja tulee syötyä harvemmin itsekin.
4. Aikuinen on nälkäisenä kiukkuinen, mutta lapsi on nälkäisenä sietämätön. Lapsilla pitää siis olla pureskeltavaa noin kolmen tunnin välein. Samalla tulee itsekin syötyä säännöllisesti.
5. En todellakaan ota riskejä (liikenteessä). Isättömät lapset ja lapseton isä ovat hillitseviä mielikuvia, istuipa autossa yksin tai koko perheellä.
6. Pyrimme tarjoamaan tenaville ravintosuositusten mukaista ruokaa (aikaisemmin kerroin kalan määrän lisäämisestä). Omakin ruokavalio on hivuttautunut valinta valinnalta terveellisemmäksi.
7. Lapsillemme rutiinit ovat tärkeitä. Kaikkien rutiinien kantasolu puolestaan on säännöllinen vuorokausirytmi. Aikuiselle tämä tarkoittaa, että tieto aikaisesta aamuherätyksestä pelottaa jo illalla niin paljon, että itsekin hakeutuu jollakin tapaa säädylliseen aikaan lakanoihin. Vaikka emme tahdo aina malttaa nukkumaan, en muista, koska olisin valvonut yli uuden vuorokauden puolelle. Ei, en valvonut uutenavuotenakaan.
8. Ulkoilen lähes säällä kuin säällä lasten kanssa. Ei voi olla huono juttu! Sitä paitsi kasvoja kuoriva ja kosteuttava räntäviima kasvattaa luonnetta.
Isyys saattaa vähentää odotettavissa olevaa suurinta kakkukynttilöiden määrää
1. Univelka tappaa. Jos itse emme vielä päädykään kirkkomaahan, niin kaikki aivosolumme eivät ainakaan selviä. Laskin hiljattain, että minulla on univelkaa ainakin 2000 tuntia. Toivottavasti korot eivät lähde lähiaikoina nousuun tai en selviä velastani.
2. Pikkulapsiarki on mahtavaa, mutta stressaavaa. Jatkuva valppaanaoleminen ja kaiken kokoaikainen keskeytyminen eivät taatusti lisää elämän terveitä vuosia.
3. Kun Jos ruuhkavuodet joskus väistyvät, tekemättömänä odottaa niin monta vapaa-ajan hommaa, että kuolen luultavasti virikkeiden yliannostukseen.
4. Sekin päivä koittaa, että lapset alkavat liikkua yksin viikonlopuissa ja liikenteessä. Tiedän sydämeni olevan lujilla, jos tällaisella hetkellä saapuvassa puhelussa lukee “tuntematon numero”.
5. Aina on vaara, että pakahdun lapsistani kokemaan ylpeyteen. Tämä riski on jokapäiväinen!
ps. Isäkuukausien Facebook ja Instagram ovat toistaiseksi varsin eläväisiä ja lähiaikoina pukkaa arvontaakin, joten…
Onneksi plussat jäi plussalle.
Miinuksista ei tosin todellisia olekaan kuin kaksi kohtaa, 4 ja 5, joita sinulla ei voisi olla, jos et olisi isä. Univelka, stressi ja ylitekeminen ovat nykyisin ihan normaalit ongelmat kaikilla.
Sitä et muuten huomioinut (vielä kun olet niin nuori), että ihan vanhana saatat saada lisää elinvoimaa ja -ikääkin lapsiesi huolenpidosta, he kun pitävät huolta sinusta 😀 .
Onneksi! Kieltämättä univelkaa ja stressiä voi olla (ja on) ilman lapsiakin. Toisaalta voi vaikkapa ruokavaliotakin säätää terveellisempään suuntaan lapsetonkin.
Hyvä havainto tuo, että lapset saattavat lisätä hyvinvointia vanhana. Noihin elinvuosiin liittyy sekin, että lastenlapset saattavat tuoda suurta iloa!
Aivan mahtava postaus! Niin julmasti mutta samalla ihanasti täysin totta. Pystyn allekirjoittaa jokaisen kohdan.
Kiitos! Mukava kuulla toiselta perheelliseltä, että samaistumispintaa löytyy.
Hirmu raskaalta saat isyyden kuulostamaan ja kovin rajoittavalta. En kiellä, etteikö se sitäkin välillä olisi, mutta minä koen tämän mukavaksi ja aika leppoisaksikin puuhaksi. Tokihan taaperon kanssa tekemistä riittää, mutta niinhän se on kaikessa tässä elämässä; mitään merkittävää ei saa aikaan ilman kovaa työtä.
Minä olen nyt puolitoista kuukautta ollut koti-isä, ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni tähän asti. Kuljetan taaperoa mukana käytännössä kaikissa harrastuksissani, joten siinäkään ei tarvitse odotella hamaan tulevaisuuteen.
Ehkäpä kirjoittelen näkemyksiäni tähän tuonne omaan blogiin jossakin postauksessa.
Kiitos kommentista! Todella mukava myös huomata, että isäblogien harvalukuisessa joukossa on blogi, jolla on vielä napatynkä irtoamatta. Joitakin kuukausia olen itsekin ollut lasten kanssa kotona. Aivan parasta!