Perheemme on ratsastanut nyt vuoden paikasta toiseen Ford S-Maxilla. Matkaa on taittunut noin 25 tuhatta kilometriä. Summasin tähän kirjoitukseen kokemukset tila-autoilusta ja siitä, kuinka hyvin kolme lasta takapenkille onkaan mahtunut.
Autoa etsiessämme meillä oli vaimon kanssa yksi kriteeri ylitse muiden: kolmet Isofix-koukut vierekkäin. Vuosi sitten pähkäilimme ja sanan varsinaisessa merkityksessä hikoilimme. Pohdinnat ja hikisten mittausten tulokset löytyvät Kolme turvaistuinta takapenkille -postaussarjasta: osa 1, osa 2 ja osa 3.
Lopulta päädyimme kirpparilta löytyneeseen Ford S-Maxiin. Vuosimallin 2011 auto on S-Maxin ensimmäisen sukupolven faceliftattu edustaja.
Tilaa tilattiin – tilaa saatiin
Auto on iso. Ulkoa niin iso, että eräissä liikennevaloissa viereisen auton vänkäri laski lasin alas ja viittelöi minua tekemään samoin. Mies katsoi autoa ja ojensi käyntikorttinsa. Kaveri osoittautui freelancer-luotsiksi. Aivan aiheellinen itsensä esittely, sillä varsinkin menneillä vuosikymmenillä maalattuihin parkkiruutuihin S-Maxia saa tällätä tarkasti. Ei ole mitenkään harvinaista, että keskelle ruutua parkkeeratun auton molemmin puolin jää vain kymmenisen senttimetriä asvalttia näkyviin ennen valkoista viivaa.
Auton koosta johtuen kuulumme marketin pihalla nykyään heihin (joille vielä pari vuotta sitten hyväntahtoisesti hymyilin), jotka parkkeeraavat sinne missä molemmilla puolin on tyhjä ruutu. Varsinkin lasten kanssa, sillä takaovet ovat pitkät ja vaativat avautuessaan tilaa. Paljon tilaa. Voi kunpa S-Maxissa olisi pikkuveljestään C-Maxista tutut liukuovet!
Entinen farkkumallin Pirkka-Volkkarimmekaan (toisen sukupolven Skoda Octavia) ei ollut lyhyt auto, mutta silti S-Max yllättää vielä vuodenkin jälkeen taskuparkkeerauksessa. Auto on pitkä. Saksalaisinsinöörien kunniaksi täytyy tässä yhteydessä lausua, että keula on saatu yllättävän helpoksi hahmottaa, vaikka siitä ei kuljettajan jakkaralle mitään näykään.
S-Max on myös korkea. Hieman vajaan 180 senttimetrin varrellani saan nippa nappa nostettua polkupyörän katolle sijoitettuun telineeseen. Toisaalta auto on korkea myös sisältä. Parikymmenkiloinen tenava on helppo nostaa keskipaikalle laitimmaisen turvaistuimen yli. Myös turvavöiden kiinnittäminen on suorastaan juhlaa. Saattaa tuntua uskomattomalta, mutta turvaistuinten väliin jää reilusti tilaa turvavyökidan kopeloimiseksi.
Kolme lasta autossa, ja vieläpä samalla penkkirivillä. Lähtökohtaisesti voisi kuvitella, että ahdasta on ja kitkaa esiintyy. Lapset ovat kuitenkin viihtyneet takana hyvin: siellä on tilaa, ikkunoissa on tummennusverhot ja etupenkkien selkänojissa kivat kääntyvät pöydät. Kaksi viimeksi mainittua ovat ilmeisesti ensiostajan ruksiman traveller-paketin ansiota. Myös lähes tasainen lattia on lasten kannalta hyvä – omalle paikalle on helppo kulkea.
Tila-autoille tyypillisesti takaistuin on jaettu kolmeen osaan, joita voi siirtää pituussuunnassa. Ominaisuudesta on hyötyä kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin takakonttiin saa lisälitroja, kun siirtää penkkejä eteenpäin. Tämä tapahtuu tietenkin takapenkkiläisten polvitilan kustannuksella. Suomeksi sanottuna siis etumatkustajien selkämukavuuden kustannuksella. Kun laitimmaiset penkit nykäisee etuasentoon ja jättää keskimmäisen ääriasentoon taakse, antaa penkkien limitys huomattavasti tilaa turvaistuimille sivusuunnassa. Tällöin turvajakkaroiden leveimmät kohdat (noin lapsen hartialinjan korkeudella) asettuvat limittäin.
Luotsin lisäksi S-Max herättää intohimoja muissakin meriliikenteeseen liittyvissä ammattiryhmissä. Tavaratila on niin iso, että sen järkevä hyödyntäminen vaatisi ahtaajan tutkinnon. Onneksi konttia ei tarvitse hyödyntää järkevästi. Vauvanvaunut, pari pikkupyörää ja viiden hengen pitkän viikonlopun kamat kun mahtuvat sisään kirjaimellisesti miten vain.
Alla oleva timelapse-video todistakoon edellisen väitteen. Tuossakin tapauksessa tavarat on pakattu enempiä miettimättä tai sovittelematta.
Takakontissa on myös auton istuimet numero kuusi ja seitsemän. Niiden esiinottaminen ja piiloon kääntäminen on helppoa. Hento aikuinen istuu penkillä nippa nappa 30 km. Pidempään ei ole edes kokeiltu. Itseni kaltaisen jäykän, mutta paksun aikuisen ilme synkkenee jo pelkästä kolmannen rivin penkkien katsomisesta. Lisäistuinten huono puoli on, että tavaratilan lattiassa olevan säilytyskolon käyttäminen ei onnistu istuinten ollessa alhaalla. Kun lisäistuimet ovat käytössä, mahtuu penkkien taakse vielä ruokakassit, mutta ei juurikaan muuta.
Surkea elektroniikka, hyvä ajettavuus
Ensimmäisen sukupolven S-Maxin elektroniikan haukuin jo ensikokemuksissa. En siis jaksa nyt avautua esimerkiksi siitä, että sadetunnistin toimii kuin mummun kuulolaite piironginlaatikossa. Tai siitä, että autoon on asennettu ajovaloiksi pelkät huomiovalot.
Ajettavuudeltaan auto on ihan ok. Ainakaan hyvillä renkailla suuntaa ei tarvitse korjailla tai hakea. Alusta on pintapehmeä, mutta kantaa kuorman aivan kohtuullisesti. 103kW tehoa tuottava moottori yhdistettynä hieman kuminauhamaiseen PowerShift-automaattiin aiheuttaa ohituksissa ajoittain ärtymystä.
Positiivisen yllätyksen on tarjoillut sisäosien viimeistely. Säilytyslokeroita on tarpeeksi, eikä hermoja raastavaa nitinää tai natinaa juurikaan ilmene. Muuta kuin takapenkiltä ajoittain, mutta sieltä kantautuva kitinä ei ole auton vika.
No, entäs se Fix Or Repair Daily -lause, josta Fordin nimi kuulemma on kirjainlyhenne. Toistaiseksi pitää koputella puuta. Normaalin huollon ulkopuolella autoon on tarvinnut vaihtaa vain yhdet puslat taka-akselille.
Plussat ja miinukset yhteenkoottuna
+ Tilaa on paljon niin matkustamossa kuin tavaratilassakin.
+ Sisätilojen laatu.
+ Ajettavuus.
+ Takaistuin jaettu kolmeen erikseen pituussuunnassa säädettävään osaan.
+ Kaksi extrapenkkiä takakontissa (varauksin).
+ Isot takaovet. Helppo kulkea ja lappaa jälkikasvua penkkeihin.
– Puutteet elektroniikassa.
– Koko ajoittain parkkeeratessa.
– Potkun puute kiihdytyksissä.
– Isot takaovet. Vaativat paljon tilaa avautuakseen täysin auki.
Jos ja kun lapsiperheen autoilu kiinnostaa, niin tässäpä olisi Isäkuukausien tarjoamaa lisälukemista:
* Miten välttää toisen auton ostaminen?
* Insinööri turvaistuinta ostamassa – osa 1
* Insinööri turvaistuinta ostamassa – osa 2 – uutuus löi kaikki finalistit
Lisäys 25.4.2018: S-Maxin etuistuinten takana lattiassa on pienet säilytyslokerot. Toisessa niistä on vararenkaattoman auton selviytymispakkaus ja toinen on tarkoitettu kai puhtaasti mukanakuljetettaville pikkutavaroille. Luukuista aiheutuu päänvaivaa, jos aikoo asentaa laitapaikalle tukijalallisen kaukalon tai turvaistuimen. Asia kannattaa huomioida, jos on hankkimassa tällaista turvapaikkaa lapselle S-Maxissa käytettäväksi.
Näitä turvaistuin asoita pohditaan täälläkin, kun haluaisimme keskimmäisen kulkevan selkä menosuuntaan vähintään sinne kolmivuotiaaksi (kuten suositukset ovat ja isompi sisaruskin kulki), mutta pian takapenkille pitäisi mahtua lisäksi vauvan kaukalo unohtamatta viisivuotiaan esikoisen istuinta… Siispä vertailua, vertailua ja vertailua luvassa useammaksi toviksi…
Jos haluaa penkit kiinni Isofixeillä, niin vaihtoehtoja on tosiaan niukasti. Jos vöillä kiinnitettävä istuin on vaihtoehto, niin huomasithan tuolla vanhemmassa postauksessa mittaamiamme leveyksiä? Niistä voi olla apua, jos siis auton vaihto on edessä. Pelkkien istuinten valintaan tuosta ei valitettavasti ole apua.
Tsemppiä vertailuun, mittailuun ja netin koluamiseen! Ei todellakaan ole helppo rasti!
Ps. Arvostaisin kovin, jos palaat aikanaan kertomaan, millaiseen kokonaisuuteen päädyitte!
Miten tuonne lisäpenkeille kulkeminen onnistuu? Pitääkö joku turvaistuimista irrottaa?
Jos vain toinen lisäpenkki on käytössä ja keskimmäisellä rivillä kolme turvaistuinta, niin helpointa on pujahtaa takakontin kautta. Jos kumpikin lisäpenkki on ylhäällä, niin pitää kulkea luonnollisesti takaoven kautta ja keskimmäisen penkin takaa. Lapsi ja pieni aikuinen kulkee sinne ilman turvaistuimen irroitusta, kun vetää auton penkin mahdollisimman eteen ja antaa penkin Isofix-kiinnikkeestä niin paljon myöden kuin mahdollista. Tilava se kulkuaukko ei näin toimiessa tietenkään ole. Selvensikö? Voin ottaa kuvan siitä kulkuaukosta, jos haluat nähdä miltä se näyttää…
Hei! Onko S-Maxissanne todella 3 isofixiä takapenkillä? Kertoisitko, mikä vuosimalli ja varustelutaso (titanium? trend?) autossanne on? Me emme tunnu löytävän yhtäkään kolmen isofixin S-Maxia, kun tarkastellaan ennen vuotta 2015 valmistettuja.
Kyllä siellä on. Hämmentävää, sillä ne muutamat S-Maxit, joissa itse olen istunut, on kaikki olleet takapenkiltään kolmilla koukuilla. Meillä on siis 2011, facelift ja trend. Liekö sillä merkitystä, että auto on seitsenpaikkainen?
Tsemppiä etsintään, ihan kelpo auto perheelliselle!
Hei! Ja kiitos 3 isofixiä takapenkillä vertailusta, tästä on varmasti hyötyä monelle 🙂
Kysymys liittyen S-Maxin takapenkin jalkatilassa olevista luukuista. Teillä näytti kuvan perusteella olevan jalallinen jalusta turvakaukalolle. Miten hoiditte tuon luukun lattiassa, saitteko siihen täytepalan vai miten se onnistui? Keskipaikalle ei voi ainakaan erään Britaxin mallin manuaalin mukaan laittaa turvakaukaloa, vaan niitä sai käyttää vain paikoilla 2&4 eli reunoilla=joissa nuo luukut eli ei onnistu. Huh, on tämäkin hommaa etsiä sopivaa auto+3 istuimen komboa..
Nannaa, jos blogitekstistä on hyötyä! Siksihän näitä kirjoitellaan. Oikein arvasit – luukun alla on täytepala. Toinen vaihtoehto olisi kai käyttää jalustaa niin, että ottaa kannen pois ja jatkaa jalustan lokeron pohjaan saakka. Mutta kaikki tukijalat eivät käsittääkseni sinne saakka yllä. Jännä tuo Britax, sillä meillä on nykyään keskellä Britaxin Dualfix iSize, jota tuossa autossa nimenomaan ei saa asentaa kuin keskelle Britaxin manuaalin mukaan!
Tsemppiä auton ja istuimien speksaamiseen, valintaan ja vertailuun. Ihan selkeästi eniten hikea ja turhautumista aiheuttava hankintaprosesso lapsiin liittyen! Toki myös yksi isoimmista.