Jouluaattoyönä poju tulee vessaan puolen yön aikaan. Mielessä pyörii unenpöpperöstä huolimatta lahjaksi saatu autorata. “Siihen näytti olevan laatikossa niitä sähkönjohtimia varaosina. Ne pitää vaihtaa, kun entiset kuluu.” Myöntelen ja kysyn, että mistähän se nyt tuli mieleen. Uninen vastaus: “En minä kuule sitä tiedä!”
Tyttö katsoo tiputtavia jääpuikkoja mummilan räystäässä ja toteaa: “Jääpuikot tyhjenee!“
Poju pelaa läpi Pikku-Kakkosen tablettipelin, jossa Ritari pelastaa prinsessan lohikäärmeen häkistä. Pelin viimeisestä kohtauksesta kuusivuotias kertoo: “Sitten häkki aukeaa ja prinsessa ja se ukko sydämöivät!” (Häkistä tulvii sydämiä ruudulle prinsessan vapautuessa.)
Keskimmäinen on väsynyt, kun menemme nukkumaan. Meillä on tapana puhua päivän tapahtumista ja seuraavan suunnitelmista ennen iltalaulua. Tällä kertaa neiti toteaa: “Olen niin väsynyt, että aletaan heti laulamaan. Huominen on sellainen kuin se on.”
“Kutsu minua nelivuotiaaksi”, pyysi keskimmäinen eräänä iltana noin kuukausi ennen neljättä syntymäpäiväänsä!
Kuunneltiin lasten kanssa kerran jääkiekkojoukkueiden maalilauluja. Myös turkulaisten: “Hunajata, hunajata, hunajata sulle. Soi viulu!” 3v lauloi biisiä monet kerrat kuuntelun jälkeen. Koska pari konsonanttia on vielä Puolasta saapumatta, niin hän kuulosti tilanteesta riippuen laulavan joko “jumalauta, jumalauta, jumalauta sulle” tai “junarata, junarata, junarata sulle!” Lopuksi onneksi muisti lisätä: “Soi basso!”
“Haluaisin olla X”, totesi kuusvee oltuaan X:llä puolitoista tuntia kylässä. “X elää niin hyvää elämää!” Katsoin kysyvästi junioria, joka jatkoi: “Sillä on oma pleikkari!”
6v on kateellinen toimistotyöstäni: “Sinä teet koko päivän töitä tietokoneella. Saat ihan koko päivän ruutuaikaa!”
3v pohtii viikonpäiviä: “Huomennapa on huomentai!”
Täältä löytyy edellinen lasten suusta -postaukseni. Ja siellä on linkki edelliseen. Ja siellä edelliseen. Ja siellä edelliseen….
Ps. Isäkuukaudet on saanut sekä Facebookissa että Instagramissa viime aikoina mukavasti uusia seuraajia. Se on mahtavaa!
Kuva: Lorie Shaull on Visualhunt.com / CC BY-SA
Oi ihanat ipanat! Lapset ovat nerokkaita kieltä oppiessaan. Ja muutenkin 🙂
Kyllä! Tuon luovuuden tason kun saisi säilytettyä, niin tulevaisuudessa voisi odottaa isoja hoksauksia moniin asioihin 🙂