Helsingin Sanomissa tänään julkaistussa mielipidekirjoituksessa ruoditaan perhevapaita. Aihe on ajankohtainen, mutta kirjoittaja tuntuu jääneen ajatuksissaan muutaman vuosikymmenen taakse. Hän puolustaa vahvasti naisen kotiroolia.
Isäkuukaudet haluaa nostaa esiin toisenlaisen näkökulman ja muistuttaa, että mies saattaa haluta ottaa perheessä muunkin kuin rahoittajan roolin. Varsinkin, jos sellaiselle halulle annetaan tilaa.
Mielipiteen kirjoittaja toteaa, että perhevapaiden uudistuksia hahmoteltaessa lapsella ei näytä olevan uudistuksissa sijaa. Asia on juuri päinvastoin: isien jääminen kotiin on nimenomaan lapsen etu. Lapsella on oikeus oppia tuntemaan isänsä muulloinkin kuin isän vapaa-ajalla! Aika usein valitetaan, että isän ja lasten suhde jää viileäksi ja etäiseksi. Tehokkain lääke tähän vaivaan on se, että isät viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa.
Koti-isien määrä kasvaa hitaasti. Asenteet ovat lujassa niin isien, äitien kuin yhteiskunnan ajatuksissakin. Tilanteen muuttamiseksi tarvitaan keppiä ja porkkanaa.
Isien kotiinjäämisen kovinta ydintä on kuitenkin se malli, jonka lapset kotoaan oppivat. Haluan ehdottomasti, että lapseni näkevät, että nainen käy töissä siinä missä mieskin. Ja, että mies voi pyörittää kotia siinä missä nainenkin. En todellakaan halua tyttärieni sisäistävän mallia, jossa naisen pitää jäädä kotiin pitkäksi aikaa pois työelämästä. Se kun tarkoittaa naiselle helposti heikkoa toimeentuloa ja aikanaan huonompaa eläkettä sekä näiden seurauksena riippuvuutta puolisosta. Mielipiteen kirjoittajakin toteaa, että “valitettavasti monen perheen toimeentulo perustuu edelleen suurelta osin miehen tulohin”. En oikein ymmärrä, kuinka kirjoittaja samaan aikaan pitää tätä valitettavana, mutta puolustaa kiivaasti naisen oikeutta olla pitkään kotona, siis merkittävää syytä sukupuolten välisen tuloeron syntymiselle.
Minua ihmetyttää mielipidekirjoituksessa se, että siitä huokuu asenne, jonka mukaan nainen on lapselle parempi hoitaja kuin mies. Ei, mies ei toki voi imettää. Mutta kaiken muun hoidon isä voi tarjota aivan yhtä hyvin kuin äitikin. Lasten hoitaminen on ihan yhtä luontevaa isälle kuin äidillekin. Oma asenne ratkaisee. Isän pyörittämä arki on toki erinäköistä kuin äidin pyörittämä arki. Minusta se on rikkaus myös lasten kannalta.
Yhteiskunnan asenteita lasten (koti)hoitoon sietää ravistella. Vaimoni varasi hiljattain lapsellemme puheterapia-aikaa. Kun hän kertoi, että isä tulee lapsen kanssa terapiakäynnille, puhelun toisessa päässä oli esitetty täysin vilpittömästi epätodellinen kysymys: “Mitä, eikö äiti tule lainkaan lapsen mukaan?”
ps. 6+6+6 -mallissa molemmille vanhemmille olisi kiintiöity puoli vuotta kotihoitoaikaa ja yhteisesti sovittavaksi kolmas puolivuotinen. Nainen voisi siis olla kotona vuoden perheen niin halutessa. Lasta ei siis tarvitsisi viedä hoitoon kuuden kuukauden iässä. En todellakaan ole 6+6+6 -mallin varaukseton kannattaja, mutten myöskään valmis kaivautumaan poteroihin puolustamaan nykyistä mallia.
Miksi vapaita pitäisi korvamerkitä kenelläkään ? Meillä esikoisen kohdalla tytön ollessa 1v minä äiti ihminen menin töihin ja mies oli lopulta 2 vuotta tytön kanssa kotona. Nyt kuopuksen kohdalla minä olen 1 v 8 kk kotona lasten kanssa ja mies sen jälkeen 4 kk. Kuopuksen kohdalla hänen ollessa 1 v ei hänellä ollut allergioiden vuoksi sopivaa korviketta eli imetys näytteli suurta roolia ravinnosta joten meillä olisi ollut suuri ongelma jos minut olisi pakotettu töihin sillä hetkellä. Nykymallissakin mielestäni isällä on mahdollisuus jäädä kotiin, en ymmärrä miksi nyt kaikkialla puhutaan ikäänkuin se mahdollisuus olisi isältä evätty pois.
Erikoistilanteet, kuten mainitsemasi yksivuotiaan juttu, ovat asia erikseen. Keskimäärin jonkinlaisen nykyistä suuremman siivun merkitseminen isälle lisäisi mitä luultavammin isien kotiinjäämistä. Se taas parantaisi isä-lapsi -suhteita ja lisäisi pitkässä juoksussa merkittävästi tasa-arvoa yhteiskunnassa. Siksi.
Mutta tuskin lakiin merkittäisiin pykälä erikoistilanteista. Silloin ne perheet joutuisivat ongelmiin. En usko että pakosta kotiin jäävä isä tai äiti parantaa lapsi suhdetta. Meillä ainakin isä jäi kotiin omasta halusta ja nautti siitä ajasta siksi.
Tunteita herättävä aihe – myös itsellä. Itseänikin eniten haittaa, että erilaisia malleja myydään lapsen edulla. Ei perhevapaiden rajauksessa/korvamerkitsemisessä ole kysymys lasten edusta, vaan siitä, että nykyinen malli ja naisten poisjääminen työelämästä pitkäksi aikaa on yksinkertaisesti liian kallista yhteiskunnalle. Ja koska ei voida suoraan puhua kustannuksista ja resursseista, verhotaan aihe siihen, että puhutaan lasten edusta ja äitien tasa-arvosta.
Siinä olen samaa mieltä, että isiä vähätellään turhaan (“mitenkähän se isä nyt selviää lasten kanssa”) ja asenteet ovat hyvin vanhentuneita. Lapsen etu on turvallinen ja läheinen suhde kumpaankin vanhempaan ja isällä on myös oikeus saada olla lasten kanssa. Ehdottomasti miesten pitäisi jäädä enemmän kotiin lasten kanssa (kuten myös meillä on tehty) ja kyllähän perhevapaamalli kaipaa päivittämistä. Tosin juuri tuota imetysnäkökulmaa ei kaikissa esitetyissä malleissa ole kovin hyvin huomioitu ja kärjistäen sanoisin, että monet mallit sopisivat parhaiten korkeasti koulutetuille ja hyvätuloisille perheille. Kaipaisin myös sitä, että ehdotettujen mallien sisältöä ja toteutusta avattaisiin tarkemmin, ei tarvitsi vain arpoa ja tulkita.
Tälläkin hetkellä isällä on mahdollisuus jäädä kotia vaikka jo 2kk vauvan kanssa jos se perheelle sopii ja on toimiva ratkasu. Tai vaika sen puolivuotiaan kanssa tms. Mutta meillä ja varmasti aika monella muulla se tarkoittaisi reilua tulojen tippumista. Että eiköhän tällä nykymallillakin isät saa ja voi jäädä halutessaan kotia. Meillä on alusta asti ollut selvää että lapset hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona ja ensisijaisesti minä äitinä olen se joka on kotona, kolmivuorotyö kun ei oikeen pikkulapsiarkeen sovi. Ja voihan kotihoidontuella äiti tehä keikkaa.
Kiitos kommenteista! Mukava huomata, että blogia luetaan 🙂
Tämä todellakin näyttää olevan tunteita herättävä aihe! Nykyisessä mallissa on isoja ongelmia, ehdotetuissa malleissa on ongelmia. Kiitettävän arvosanan saavaa ehdotusta ei vielä ole mielestäni tehtykään. Ja sellaista ehdotusta ei varmasti löydy, johon kaikki olisivat tyytyväisiä.
Minusta olisi todella hienoa jos jokainen isä pystyisi myös lapsia kotona hoitamaan, se ei vain ole käytännössä mitenkään mahdollista esimerkiksi meidän perheessämme, jossa isä on maa- ja metsätalousyrittäjä. Hän on pystynyt viikon olemaan molempien lasten syntymän aikaan kotona, mutta ne ovatkin olleet ainoat “lomat” noina vuosina. Ehdotettu 6+6+6 malli sopii perheisiin, joissa molemmat ovat palkkatöissä, mutta yrittäjäperheissä tuo malli ei toimi. Se, että äiti on ollut kotona lasten kanssa, on mahdollistanut meillä myös sen, että isä on voinut nähdä lapsia kotona lounaalla, päivällisellä ja viikottain lapset on laitettu myös isän mukaan töihin traktorin ja metsäkoneen kyytiin. Poika on saanut huoltaa isän kanssa koneita, käydä varaosahankintareissuilla, on ollut puimassa, kylvämässä, kyntämässä. Jos lapset olisivat olleet päiväkodissa, ei isällä olisi ollut peltotyöaikaan mitään mahdollisuutta nähdä omia lapsiaan kuin yöllä sängyssä nukkumassa, koska työtä on aamusta iltaan. Jos meillä pitäisi päättää, lähtisinkö 12 kuukauden kohdalla töihin vai jäisinkö kotiin hoitamaan lapsia vaikka ilman tukia, niin kyllä varmasti jäisin vielä kotiin. Ei yhteiskunnan tarvitse loputtomiin tukea äitien kotona oloa rahallisesti, mutta ei ehdotettu malli välttämättä lisää edistä sitä, että isä pystyvät kotiin jäämään.