“Ei pysty tekemään oikein mitään, kun lapset eivät ole hoidossa!”
Hirveä lause aikuisen miehen suusta kesälomaan liittyen kuultuna. Kuin jalankulkijan päälle loskat tahallaan räiskyttävä autoilija – ensin ketuttaa, mutta pian käy sääliksi. Olisi ollut syytä pitää hoitovapaata aikoinaan, osaisi todennäköisemmin viettää vapaa-aikaa, jossa lasten ja aikuisten odotukset ovat toisiaan tukevassa tasapainossa.
Se, että osaa olla omien lastensa kanssa ja vieläpä nauttia siitä, on yksi himputin hyvä syy jäädä tenavien kanssa kotiin. Taloudellisesti ankaran ajan palkka löytyy elämän tärkeimpiin kuuluvien ihmissuhteiden syvenemisestä. Varsinainen palkankorotuspäivä koittaa mielikuvissani viimeistään lasten tullessa teini-ikään.
Hoitovapaa on alle keski-ikäisen kannalta lähes ainoa mahdollisuus vetää keuhkoihin vapaata ilmaa työelämän kiirepölyn tilalle. Paino sanalla vapaa! Vaikka lasten kanssa rutiineista täytyy pitää kiinni, on hommassa vahva vapauden maku. Milloin muulloin pääsee talvellakin valoisan aikaan ulkoilemaan? Milloin muulloin voi lähteä kesken päivän ex tempore -kahville?
Lasten kanssa kotona touhutessa kokee ja oppii paljon. Ja nimenomaan uusia asioita. Lasten kehityksen seuraaminen kosketusetäisyydeltä on niin ikään varteenotettava motiivi lasten kanssa kotiin jäämiselle. On aivan eri asia nähdä ensiaskeleet kuin kuulla ensiaskeleista.
Oikeastaan otsikon kysymys on typerä. Lapsella on oikeus oppia tuntemaan isänsä muulloinkin kuin isän vapaa-ajalla – arjessa, aamuisin, yöllä heräävänä vanhempana.
Miehen jääminen kotiin lasten kanssa ei ole win-win. Se on win-win-win-win. Edellä listasin jo voittokertoimia miehen ja lasten osalta. Naisen voitto muodostuu muun muassa paranevasta eläkekertymästä ja matalammaksi jäävästä kynnyksestä työelämään palaamiselle.
No, entäs se neljäs win? Työelämä niin vaimon kuin miehenkin osalta. Vapaalta palaa kummankin duunipaikkaan motivoitunut henkilö, jolla on ollut aikaa katsoa asioita vähän avarammin. Stressinsietokyky ja asioiden priorisoinnin osaaminen lienevät kehittyneet myös.
Täytyy myöntää, että isien kannustaminen kotiin jäämiseen on muodostunut yhdeksi lempipuheenaiheistani. Jos et usko minua, niin tutki elämässään hyvin menestyneiden miesten 60- ja 70-vuotishaastatteluita. Liian moni toteaa katuvansa vain sitä, ettei ollut lastensa kanssa kun nämä olivat pieniä. Tässä on oiva tilaisuus oppia toisten virheistä.
Nostin blogauksen alkuun kauhealta kuulostavan lauseen. Täytyy sanoa, että yhtä lailla hirveältä kuulostaa äidille esitetty vilpitön ihmettely: “Miten sinä raaskit lähteä töihin ja jättää lapset isän kanssa kotiin.”
ps. Kimmoke tämän postauksen kirjoittamiseen tuli Vauva-lehdestä, joka nosti näkemystäni tänään ilmestyneeseen numeroonsa. Check it out!