Käsityöstimme äitienpäivälahjan tenavien kanssa. Ostimme pojan kanssa tuollaisen leningin, tunikan, tatongan, paidan, teltan, mikä lie. Siinä on solmu edessä. Näyttää vähän sidotulta napatyngältä. Sopii äitienpäivälahjaan.
Sitten painoimme asuun kolmen lapsen kädenjäljet. Ja toiseen laitaan tekstin, jossa on ajatusta, mutta ei ulkonäköä. Siinä mielessä se muistuttaa tekemistä koordinoinutta isähahmoa.
Tee itse -lahja on ajatuksena aina kaunis. Varsinkin yhdessä lasten kanssa tehty lahja. Mutta…Tulihan siitä kauhea! Kädenjäljet ansaitsevat mielestäni peukun ylös, mutta teksti näyttää hirveältä! Kirjaimet kuin kolmosluokkalaisella.
Nyt joku voisi sanoa, että ajatus on tärkein. Ja ainakin vaimo pääsi käymään lenkillä, kun hätistimme hänet ulos värityöskentelyn ajaksi.
Jos vielä joskus teen vastaavan virheen, niin tässäpä itselleni käytännön opettamat neuvot:
- Ennen kuin levität kangasvärin puolitoistavuotiaan käteen, avaa vessan ovi valmiiksi pesulle menemistä varten. Tarkista, ettei kulkuväylällä ole lääkärinvälinesettiä tai potkumopoa.
- Älä ajattele, että tekstaan tekstin itse tulostamisen sijaan, jotta vaatteeseen tulee “käsityön leima”. Se leima tulee kyllä lahjaan muutenkin.
- Pienikin roiske kangasväriä väärässä kohdassa vaatetta on yllättävän hankala poistettava.
- Mieti etukäteen, kummalle puolelle sapluunaa teksti pitää kirjoittaa, jotta se painettuna on oikein päin.
Itse sain viime kesänä synttärilahjaksi vaimolta ja lapsilta paidan. Itse painetun. Oli muutaman tuuman hienompi.
Hieno, ihana. Kyllä lämmittäisi mieltä ja sydäntä saada tuollainen lahja.
Tätähän minä “vähän” tekstissä kerjäsin, joten kiitos 🙂 Minusta teksti näyttää edelleen hirveältä, mutta ulkoistan ongelman sunnuntaina vaimolle… Mukavaa kevättä sinulle!
Ihana paita! 😊
Kiitos! Huomenna on aamusta jännät paikat, että mitä mieltä lahjan saaja on tekstin ulkonäöstä 🙂