Aikuisten toisilleen ostamat lahjat ovat ajan, rahan ja ajatusten haaskaamista. Varsinkin, jos puhutaan tavaralahjoista. Aikuinen ostaa mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ei siihen tarvitse toisen aikuisen luuloja tai intuitiota. Pääsääntöisesti aikuisten toisilleen ostamien tavaralahjojen kohtalona on odottaa päivää, jolloin lahjasta kehtaa hankkiutua eroon.
Lapset antoivat tänään vaimon ja tytön yhdessä näpräämän kortin, pojan kerhossa askarteleman taulun sekä vaimon leipomaa juustokakkua. Parahultaisempaa lahjaa ei isänpäivään ole olemassa. Lahjomishetkeen kuului Paljon onnea vaan -kolmiäänisesti. Onhan se herttaista, kun kaksi- ja viisivuotiaat laulavat koko sydämestään, vanhempi jopa ukulelellä “säestäen”. Isänpäivän paras hetki.
Isänpäivätäpinä alkoi jo eilen illalla, kun poika halusi nukutusprosessin vuokaavioon poikkeuksen: “Käyn tarkistamassa yhden asian”. Paketti oli paikoillaan lipaston päällä ja unelle saattoi antaa vallan. Aamulla viereen kömmittyään samainen viitonen muistutti ensimmäisenä, että tänään on isänpäivä ja oikeastaan hän ei haluaisi pötköttää enää sängyssä vaan mennä valmistelemaan isänpäivää. Voi toista!
Tyttökin muisti isänpäivän heti herättyään: “Iskä, tiedätkö mikä päivä tänään on?”
Isän- ja äitienpäivä on perheessämme kuin virvoitusjuomapullo. Se kuplii vinhasti hetken avaamisen jälkeen, mutta happo haihtuu nopeasti, jos tuotteesta jää nauttimaan liian pitkäksi aikaa. Niinpä loppupäivä oli varsin tavallinen sunnuntai. Hyvä niin.
Ja eihän isänpäivä olisi isänpäivä, ellei elämä jo aamupäivällä muistuttaisi isyyden vaikeudesta. Menin vaatimaan pojalta koko perheen kera pelatun lautapelin jälkeen, että peli on siivottava pois ja vietävä laatikkoon. Ei maistunut siivoaminen. Vaadin vähän päättäväisemmin. Sen jälkeen naapuritkin saivat osansa itkuhuudosta. Vasta tilanteen rauhoituttua tajusin vaimon auttamana, että pojua varmaankin harmitti häviö ja sotatilanne eskaloitui sen ja flunssaväsymyksen takia. No, osasinko sanoittaa tilanteen poitsille kyynelputouksien hetkellä? No, en osannut. Se siitä isänpäiväfiiliksestä.
Isänpäivän illassa oli ripaus symboliikkaa, kun kokosimme vauvan pinnasängyn valmiiksi odottamaan kolmannen painoksen ilmestymistä. Tyttö halusi pyyhkiä vaatehuoneessa leiriytyneestä huonekalusta pölyt ja kumpikin tenava oli oikein mielellään akkuporakoneen käyttäjänä.
Ulkoilua ja lumesta nauttimista oli isänpäivänäkin ohjelmassa. Foto on kuitenkin lauantailta, kun aurinko helli Pohjois-Pohjanmaata säteillään.
