Onko kuussa nyt ihmisiä? Ei ole. Eikö siellä ole muita ihmisiä kuin kuututkijoita? Ei siellä ole tiettävästi ketään, ei edes kuututkijoita, ei ole ollut pitkään aikaan. Ai, ei ainakaan miljardiin vuoteen? No ei ainakaan useampaan kymmeneen vuoteen.
Kävimme lasten kanssa ihmettelemässä superkuuta. Hurautettiin autolla paikallisen “laskettelurinteen” parkkipaikalle ja tarvottiin tekomäen huipulle ihastelemaan superkuuta ja lähialueen valoja. Värisyttävä viima ajoi meidät kuitenkin nopeasti äidin pinaattikeiton ja kuuman kaakaon äärelle.
Ensimmäisen kappaleen keskustelu käytiin pojan kanssa autossa. Myös siitä juteltiin kuinka kaukana kuu on ja miksi kuussa näkyy tummempia kohtia.
Tyttö kutsui superkuuta taikakuuksi. Ryhmä Hau on selvästi katsottu. Totesin, että nythän voi sitten kuulla merenkoiran laulua. Jos kaksi ja puolivuotias osaisi kuulostaa näsäviisaalta, niin vastauksessa olisi varmasti ollut sellainen sävy: “Ei voi, merenkoirat elävät meressä!”