Olemme vaimon kanssa tehneet kolme ikimuistoista matkaa Oulun yliopistollisen sairaalan synnärille. Ensimmäisen vuonna -11, sitten -14 ja viimeisen vastikään tänä vuonna. Kaikki reissut ovat menneet niin hyvin kuin olosuhteet vain ovat mahdollistaneet.
Suuri kiitos hyvin sujuneista synnytyksistä kuuluu luonnollisesti hoitohenkilökunnalle. Lääkärit tekevät osuutensa, mutta kätilöt tekevät kokonaisuuden!
Päätimme kiittää näin joulun alla OYS:n kätilöitä. Leivoin lasten kanssa Marianne-keksejä, pakkasin ne rumaan pakettiin (ihan vain siksi, että en osaa tehdä kaunista pakettia) ja kiikutimme kahdelta ensimmäiseltä reissulta perheeseen muuttaneiden tenavien kanssa synnyttäjien vastaanoton ovelle. Paketin päälle laitoin kortin, jonka värittömällä puolella luki jota kuinkin näin: ”Olemme käyneet synnärillä -11, -14 ja -16. Joka kerta hyvää hoitoa. Kiitos kätilöt & co, teette hyvää työtä!”
Junnuille selitin, että synnytyksessä tarvitaan auttajia ja paketin saajat ovat juuri näitä auttajia. Odotin vanhimmalta liutaa jatkokysymyksiä, mutta yllättäen niitä ei tullutkaan. Kumpikin olivat kuitenkin ihmeissään sairaalan pitkistä käytävistä ja vanhempi toisteli useamman kerran lausetta: ”Vai täällä minä olen syntynyt.”
Kimmokkeen kiittämiselle ja leipomiselle antoi Kun minusta tuli äiti -blogi, joka lanseerasi tälle joululle Vauva.fi:n blogiyhteisöön hyvien tekojen joulukalenterin. Yhteisön blogaajat ovat laittaneet sen puitteissa joulukuun jokaisena päivänä hyvää kiertämään – jokainen omalla tavallaan.