Onko se niin kuin huutokauppa – äänestyskeskustelua 5-vuotiaan kanssa

Isä: Lähdetään kohta kauppaan ja käydään samalla äänestämässä.
5v: Mitä se äänestäminen on?
I: Siinä kerrotaan kenen haluaisi olevan puhumassa ja päättämässä omista asioista sellaisessa kunnanvaltuustossa.
5v: Onko siellä mikrofoni, sekö voittaa, joka huutaa isoiten?
I: Ei se äänestys ihan sellaista äänenkäyttöä tarkoita. Jokaisella ehdokkaalla on numero ja jokainen aikuinen saa laittaa lappuun yhden numeron. Sitten ne, joiden numeroita laitetaan lappuihin eniten, tulevat valituksi.
5v: Onko se niin kuin huutokauppa?
I: No tavallaan. Se joka saa eniten ääniä, voittaa.
5v: Haluatko sinä päästä sinne valtuustoon?
I: No en.
5v: Olenko minä ollut siellä valtuustossa?
I: No et.
5v: Olenko minä joskus äänestänyt?
I: Presidentinvaaleissa taidettiin käydä yhdessä äänestämässä. Eli tavallaan olet äänestänyt. Pitää kuitenkin olla täysi-ikäinen, että saa oikeasti äänestää.
5v: Saanko minä siis äänestää, kun olen 12?
I: Se täysi-ikäisyys tarkoittaa, että on 18-vuotias.

Lähdetään kauppaan. Käydään äänestämässä. Poika katsoo tarkasti. Kerron, että numero on sitten meidän salaisuutemme. Kopin ulkopuolella poju toteaa äidilleen melko äänekkäästi: “Siinä oli viitonen ja kasi (numero muutettu). Se on isän ja minun salaisuus!”

ps. Olipa ensimmäinen kerta, kun annoin ehdokasvalinnassa painoa sille, että ehdokas mainitsi perheiden asiat agendassaan. Näin ne ajat muuttuvat.