Kolmevee tähtää kameralla lyhtypylvästä. Viisivuotias sanoittaa: “Kevään merkki – katulamput eivät enää syty iltaisin!”
Isä hihkuu: “Hienosti oivallettu – varma kevään merkki!”
Kävimme tenavien kanssa tutkailemassa lähimestoja ikivanhan pokkarin kanssa. Sovimme etukäteen, että lapset saavat kuvata kamerallaan kevään merkkejä. Katulamppu ei suinkaan ollut ainoa, mitä aikuinen ei välttämättä olisi hoksannut muistikortille tallentaa. Vai mitä tuumit seuraavista otoksista ja kommenteista?
Ensimmäinen kuvan aihe löytyi heti kotioven vierestä.
Kolmivuotias hoksasi hienosti, että lätäköt kuuluvat kevääseen. Viisivuotias todisti, että ne kuuluvat myös kevätulkoiluun.
Ensimmäiset pajunkissat – check!
“Lumiaura on kaatanut kyltin ja se näkyy keväällä.”
“Sekin on kevään merkki, että tulee helposti lumipalloja!”
“Suopursut ovat talvella lumen alla. Nyt ne näkyvät.”
“Kaikki hiekka, jota talvella on laitettu näkyy nyt.”
Minulla oli paikoitellen hermot melko kireällä. En ole ennen ottanut kierroksia lemmikkien talvimuistoista. Nyt kun kevyen liikenteen väylän vartta nuohosi kaksi lasta, sain sitoa kiukkuani todenteolla, ettei se purkautunut painokelvottomaksi. Ensi talvena taidan alkaa koirankakkanillittäjäksi ja vaatia, että miina raivataan vaikka sitten pipoon jos “pussi ei tullut tällä kertaa mukaan”.
En malttanut olla lainaamatta kameraa tenavilta. Tässä isän näkemys kevään merkeistä:
Ojat, heikkenevät jäät ja lirien raivaaminen kepillä.
Kevään myötä uudellen alkanut keppien ja käpyjen keräily. Parhaat löydöt kannattaa tarkastaa ihan suurennuslasilla.
Talven jäljet muutoin lumettomassa lähimetsän laikussa.