Teelusikan kärjellinen keitettyä ja hienonnettua perunaa äidinmaidolla ohennettuna. Siinä vauvan ensimmäinen kosketus kiinteisiin ruokiin. Ilmeestä päätellen ei kovin hohdokas kosketus. Kamerat raksahtelevat kuitenkin aivan kuin kääntymisenkin yhteydessä.
Toisin kuin ensikääntymistä, nyt todistamassa ovat myös sisarukset. Nauravat mokomat vauvan hämmennykselle. Hyväntahtoisesti tosin. Pian piippaavat myös sukulaisten pikaviestimet. Katsokaa meidän vauvaa – syö jo pottua kuin suomalainen konsanaan.
Aloitimme vauvan totuttamisen kiinteisiin heti, kun kohdun ulkoisen elämän mittarissa oli neljä kuukautta. Näin olemme tehneet kahden isommankin lapsen kohdalla. Kummastakin on tullut hyviä syömään. Liittyykö kaikkiruokaisuus sitten suhteellisen aikaiseen kiinteisiin totutteluun, en tiedä.
Pottujen jälkeen makupalettiin lisättiin porkkanaa. Se ei aiheuttanut yhtä pahaa irvistelyä. Kulinaristiseksi nautintohuokaukseksi porkkanareaktiotakaan ei silti voi kutsua.
Seuraavana lienevät vuorossa parsakaali ja avokado. Jälkimmäinen on banaanin tavoin kiitollista laitettavaa. Ei tarvitse keittää ja ”pakkauksesta” voi vuolla lusikan kärkeen suoraan annoksen.
Myös yrtit on tarkoitus ottaa mukaan ruokiin hyvin nopeasti. Aivan kuten sisarusten kohdalla aikanaan. Eihän se pelkkä porkkana tai peruna aikuisenkaan suuhun järin maukasta ole!
Päivänä muutamana vaimo oli keittänyt jauhelihakeittoa. Ennen lihan ja mausteiden lisäämistä hän oli ottanut liemestä vauvalle noita porkkanoita ja perunoita. Voi siis sanoa, että vauva on jo ollut samalla kattilalla muun perheen kanssa. Siihenhän sitä pitäisi mahdollisimman pian oikeastikin päästä. Maito säilyy vielä kuukausia vauvan pääasiallisena herkkuna, mutta muun perheen kattilasta nousee hänenkin lautaselleen päivä päivältä enemmän syömistä.
Syötäminen sylissä on turvallisempaa kuin sitterissä. Takakenossa istuminen aiheuttaa tukehtumisvaaran.
Eipä tuon ikäistä vielä voi istuttaa, joten pieni takakeno on käytännössä pakollinen juttu, olipa tenava sitten sylissä tai sitterissä. Olisiko heittää tutkittua tietoa/näyttöä tuosta riskistä? Ihan mutu-pohjalta en usko, että riski olisi merkittävästi isompi kuin sylissäkään.
Riskin sitterissä syöttämiseen nyt voi järkeillä perus fysiologialla ja sillä, miten ihmiskeho toimii. Kannattaa kokeilla itse syödä takakenossa. Eihän vanhuksiakaan syötetä niin että he puolittain makaisivat.
Kiinteiden aloituksen suosituksissa mainitaan lapsen valmiudet, jotka ovat mm.istuminen tuettuna. Sylissäkin voi syöttää, on huomattavasti turvallisempaa kuin sitterissä.
Tuliko perunasta vatsaoireita? Meilläkin aloitellaan tänään, viikko maagisen rajan ylityttyä. Tosin lähdetään liikkeelle porkkana/bataatti-linjalla.
Ei tullut. Määrät tosin todella pieniä eli se lusikan kärjellinen. Bataatti meilläkin pian listalla. Se on maun puolesta varmaan helpompi vauvalle kuin peruna… Tsemppiä kiinteiden opetteluun/oppimiseen!
Kamerat kannattaa olla valmiina valo -ja videokuvaus moodissa, kun lapsi maistaa sitruunaa ensimmäisen kerran 😀
https://faijahommia.fi/
Totta! Pätee moneen muuhunkin ruoka-aineeseen, eikä aina tarvitse olla ihan pienikään syöjä 🙂
Joo ei todellakaan sitteriä minkäänlaisen ruuan syöttämiseen. Vauvalla valmiudet kiinteisiin vasta kun mm. pystyy istumaan kevyesti tuettuna. Syli paljon parempi vaihtoehto kuin sitteri jos kiinteät pitää aloittaa liian aikaisin. Tätä kun osattaisiin neuvoloissa kertoa…
Ainakaan THL (tämän “lafkan” ohjeiden mukaan meillä on menty näissä jutuissa) ei mainitse mitään siitä, että istuminen ja syöminen olisivat jotenkin toisiinsa kytköksissä: https://www.thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/tietopaketit/imetys/lis…
Sinänsä ymmärrän huolenne takakenosta. En jättäisi lasta syömään sitteriin omin päinsä sormiruokaa. Maidolla ohennetussa sileässä soseessa on edelleenkin vaikea nähdä suuresti kohonnutta riskiä. Vauva juo maitonsakin varsin usein, ei kallellaan, vaan peräti makuullaan!
THL:n suosituksissa puhutaan yksilöllisistä valmiuksista kiinteiden aloittamiseen. Jos vauva ei istu tuettuna sylissä niin valmiuksia ei ole. Tuo sitterissä syöttäminen on vanha tapa, joka on jäänyt elämään. En halua arvostella teidän perheen tapaa, kirjoitana vain lukijoille tiedoksi, jos he haluavat asiaan perehtyä. Joten ei pahalla 🙂 Meillä peruna aiheutti alkuun vatsavaivoja ja levottomia öitä, samoin porkkana. Lapsi on nyt 1 v ja perunasta on jäänyt “kammo”, ei oikein vieläkään ole herkkuruokkaa, maistelee kyllä. Kaikkea muuta syö hyvällä ruokahalulla 🙂 Hyvää kevättä teidän perheelle!
Hienoa, että kommentoit! Keskustelu ja vuorovaikutus on parasta, mitä blogissa voi tapahtua. Kiitos siitä!
En ole vieläkään vakuuttunut tuosta istumisesta. Olisiko niin ollut vanhoissa THL:n ohjeissa? Linkkaamani ohje on päivitetty helmikuussa. Siinä ei puhuta istumisesta mitään. Ohjeisiin liittyen THL:n blogissa kirjoitetaan yksilöllisistä valmiuksista, mutta ei sielläkään mitään istumisesta: “Uusi suositus korostaa sitä, että kiinteiden ruokien aloittamisajankohta riippuu lapsen yksilöllisistä valmiuksista. Jokainen lapsi on yksilö, jolla on oma aikansa, tapansa ja kiinnostuksensa tutustua ruokiin ja opetella syömistä. Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis maistelemaan kiinteitä ruokia, kun hän pystyy hallitsemaan pään liikkeitä ja koordinoimaan silmiä ja käsiä. Valmiuksia kuvaa myös se, että lapsi osoittaa kiinnostusta muiden ruokailemista kohtaa, seuraa katseellaan muiden syömistä sekä tavoittelee kädellä ruokia.”
Lähde: https://blogi.thl.fi/blogin-nayttosivu/-/blogs/uusi-lapsiperheiden-ruoka…
Onpa harmi, että perunasta on jäänyt kammo! Onneksi vaihtoehtoja riittää ja pääasia varmasti, että muu menee hyvällä ruokahalulla.
Aurinkoista ja mahdollisimman vähän hiekkaista loskaa sisältävää kevättä myös sinne päin!
Maito imetään, joten lapsi käsittelee sen suussaan aivan eri tavalla kuin soseet. Ja varsinkin rinta menee syvälle lapsen suuhun joten näitä ruokailuasentoja ei voi edes vertailla keskenään. Eikä lasta saa jättää mihinkään syömään yksin, ei niin soseita kuin sormiruokaakaan. Tukehtuminen on usein täysin äänetöntä, joten pienen lapsen ruokailua on aina seurattava. On tärkeää tietää syömiseenkin liittyvästä turvallisuudesta mutta jokainen tekee tietysti sitten omat valintansa sen oman lapsensa suhteen. Valitettavan usein esim neuvoloissakin työntekijät ovat tietämättömiä monista asioista, ihmisiä kun hekin vain ovat.
Ja yksi valmius näissä motorisissa taidoissa on juurikin istuminen kevyesti tuettuna.
Tarkoitan tämän vain kaikella ystävyydellä.
Tämähän herättää mukavasti keskustelua 🙂 Se on varmasti totta, että syömisen opettelemisen pitää tapahtua valvottuna, olipa paikka/aika/tapa mikä tahansa!
Kiva olisi lukea tuosta istumaan tukemisen tärkeydestä. Monta kommenttia on siitä tullut, mutta musta valkoisella puuttuu toistaiseksi…
Peace and love myös sinulle 🙂
Ja lisätäkseni myös ettei sitteriä suositella edes vaikka sen saisi “istuvaan” asentoon. Lapsi ei siinäkään pääse etukumaraan jos/kun joutuu kakistelemaan ruokaa. Ja sitterin pohja on usein liian pehmeä eli lapsen takamus uppoaa väärään asentoon, joka myöskin estää etukenoon asentoon pääsemistä, tämä taas tulee ihmiseltä luonnostaan jos jotain on mennyt “väärään kurkkuun” . Vanhuksiakaan ei syötetä takakeinoisessa asennossa ja vuoteeseen syötettäessä vanhuskin vetää ruokansa helpommin henkeen, soseenkin vaikka olisikin niin istuvassa asennossa kuin mihin sängynpään saa nostettua. Ja tämä aiheuttaa tukehtumisen lisäksi myös keuhkokuumeen riskin.
https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/kiinteiden-aloittaminen/ tuolla mm. niistä valmiuksista.
Kiitos! Tämähän menee varsin mielenkiintoiseksi (joskin mielestäni melko tarpeettomaksi) keskusteluksi. Tuo antamasi linkki sanoo “Lue lisää: Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016”.
Tuo THL:n opas puolestaan sanoo näin: “Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä ja koordinoimaan silmiä ja kun hän tavoittelee ruokia kädellä. Lapsi kiinnostuu perheen ruokailuhetkistä ja seuraa katseellaan muiden syömistä.”
Eli imetys.fi ohjeistus näyttää tuolta osin perustuvan suoraan tuohon THL:n ohjeeseen. Sen sijaan uudemmassa THL:n ohjeessa ei puhuta mitään istumisesta.
Hmm…
Tarpeettomaksi en todellakaan sanoisi kun on kyse turvallisuudesta ja monet voivat ottaa oppia tästäkin blogista ja jo tuosta kuvasta ilman sen kummempaa ajattelematta ettei se oikeasti ole hyvä asento kenellekään syödä saati opetella syömään. Teidän perheenne tietenkin saa edelleen tehdä kuten parhaakseen näkee mutta lukijoille sitä tapaa ei ehkä kannata esittää oikeana. Sitä en tiedä miksi se tuettuna istuminen siitä puuttuu mutta edelleen se on tärkeä osa niitä motorisia taitoja.