DIY-roskartelua: muistipeli xylitol-pastillipurkeista ja vaatteiden tuotelapuista

Xylitol-pastillit ovat uusi purkka. Ainakin meillä. ”Hakkarainen” ei tartu tukkaan, suusta poistamista ei tarvitse muistaa, eikä vahinkonielaisusta tarvitse olla mietteliäänä.

”Hakkaraisten” käyttäminen näkyy paitsi toivottavasti parantuneena pilkkomiskoneiston kuntona, myös tyhjinä pieninä purkkeina. Rasioista saa tarrat irti ilman ärräpärräystä ja kansi sulkeutuu napakasti. Niinpä aloimme roskiksen kuormittamisen sijaan kerätä niitä ennen joulua talteen – mielessä oli joulukalenterin askartelu.

Purkkeja ei voi liimata suoraan toisiinsa, jotta kannet pääsevät aukeamaan. Ja kun emme keksineet, mitä väliin olisi kiinnittänyt, ajatus jäi hyvän idean tasolle.

Joulukalenterin sijaan rasioista muodostui hieman erilainen muistipeli. Laitoin purnukoihin pareittain teroittimet, Duplo-palikat, klemmarit, kuminauhat, nopat, kärrypoletit ja niin edelleen. Lisäksi pariin purkkiin piiloutui naposteltavaa – parapähkinä ja kirsikkatomaatti ovat sopivankokoisia.

Ja eikun muistipelittämään! Tenavat ovat olleet joka kerta innoissaan. Rasian aukaisemisessa on enemmän jännitystä kuin kortin kääntämisessä. Oman lisämausteensa tuo toki naposteltavien kyttääminen. Johtuneeko juuri tästä, niin rasioiden määrä saa olla jonkin verran pienempi kuin tavallisten muistipelikorttien määrä. Purkkien sisällön muistaminen on siis jossain määrin haastavampaa.

Tuollainen kuvassa näkyvä lattiaan teipattu ruudukko helpottaa pelaamista, kun rasialle on ei-parien aukaisemisen jälkeen selkeä palautuspaikka.

Tutta-muistipeli

Vaimoni on kaukaa viisas. Kaupoista on siirtynyt kämppäämme viiden vuoden aikana melkoinen määrä Tutan vaatteita. Siippani on säästänyt niiden “merkkilaput” ja tainnut kerätä kyseisiä pahvinpaloja hieman tutuiltakin.

Varsinkin esikoinen pitää askartelusta. Eräänä päivänä vaimo oli vastannut päiväunien jälkeiseen askarreltaisiinko -pyyntöön nostamalla koko Tutta-lappujen pinon pöydälle. Lapset saivat muodostaa tuotelapuista muistipelin kortteja. Kuvat syntyivät piirtämällä, leikkaamalla ja tarra-arkkeja hyödyntäen.

Tämäkin roska-askartelu eli roskartelu on ollut varsin aktiivisessa käytössä. Muistipelikorteillahan voi pelata paljon muutakin kuin perinteistä muistipeliä. Yksi 3- ja 5-vuotiaan suosikki on, kun aikuinen piilottaa kortteja kämppään ja lapset saavat etsiä. Kannattaa piilottaa vain parin toinen osapuoli – silloin aikuiselle jää piilotettujen korttien parit ”muistilistaksi”. Onpa helppo väsyneenäkin tarkistaa löytyikö kaikki!

PS. Tässä blogissa aikaisemmin esiteltyjä isännäköisiä DIY-juttuja: riidaton liitutaulu, kirjoitusalustan muuttaminen liukuriksi ja rouheat roskartelutoukat.