En ole konmari, enkä kommari. Ylimääräinen tavara vain yksinkertaisesti aiheuttaa minulle näppylöitä. Vaimo kärsii samasta vaivasta. En myöskään ole hyvä lahjojen ostaja. Mielestäni aikuinen tietää itse parhaiten, mitä kaipaa. Ja hankkii sen.
Tulevana sunnuntaiaamuna keittiöstämme, kuten niin monesta muustakin keittiöstä, vaeltaa kulkue makuuhuoneeseen. Siinä on kolme lasta, yksi isä, aamupala tarjottimella, pari korttia ja useammalla eri sävelellä laulettu Paljon onnea vaan.
Ei, kulkueen kärjessä ei kanneta lahjaa. Se ei liene blogahduksen alkukappaleen perusteella yllätys. Sen sijaan väsäämme lasten kanssa maailman parhaalle kolmen lapsen äidille tavallista paremman sunnuntairuuan.
Kirjoitin aiheesta jo isänpäivänä. Tällä viikolla olen miettinyt samaa asiaa. Pohtinut, että kumpi olisi vaimolle parempi äitienpäivänä: lahja vai jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut juhlasapuska.
Poitsilla oli asiaan selkeä mielipide, kun sitä häneltä kauppaan ajaessamme tiedustelin:
Minä: “Kumpihan olisi äidille parempi äitienpäivänä – lahja vai oikein hyvä ruoka?”
Junnu: “Lahja. Lelu. Joku aikuisten lelu.”
M: “Mikähän se voisi olla.”
J: “Kauko-ohjattava rak… rakkaus!”
Repesin ihan täysin. Itseni koottuani junnu oli vaihtanut mielipidettään: “Ei se olekaan varmaan hyvä. Ostetaan askartelusarja!”
Poitsin ajatus ei nyt siis kuitenkaan toteudu. Vaimo ei saa kauko-ohjattavaa rakkautta. Ei edes askartelusarjaa. Kysyin asiasta varovasti päähenkilöltäkin ja hän antoi niin sanotusti vapaat kädet. Teemme siis ruokaa.
Itsevalmistetun äitienpäivälounaan plussat
- Suunnittelu (mitä ruokaa tehtäisiin) tuntuu olevan sekä 3- että 5,5-vuotiaasta mielenkiintoista. Älä kerro vaimolle, mutta tästä on puhuttu jo ainakin kaksi viikkoa.
- Ruuan laittaminen yhdessä lasten kanssa vapauttaa vaimolle aikaa, josta isot pojat puhuvat omana aikana. Toisaalta kokkailu on isän ja lasten laatuaikaa yhdessä. Paljon laadukkaampaa kuin lahjan naaraaminen kauppakeskuksen ihmismeressä.
- ”Lahjaan” käytettävä rahamäärä on äärettömän helppo säätää kulloisenkin tilitilanteen mukaiseksi.
- Itse duunattu äitienpäivälounas on kuin itse tehty lahja: se on mietitty ja tehty juuri meidän perheemme äidille.
- Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Lahjasta ei jää tavaraa, jolle pitäisi löytää paikka.
ps. Kuvana askartelukirjasta napattu kortti-idea ja lasten kanssa värkätty lopputulos. Sanoisinko, että Strömsö vs. todellisuus.
Eri mieltä? Samaa mieltä? Mitä itse haluaisit lahjaksi? 90-luvun kirjeenvaihtoilmoituksia mukaillen: ”Kommentti olis kiva!”
Ei tule meillekään lahjaa äitienpäivänä. En tartte just nyt mitään ja tuntuu tyhmältä, että mies ja lapset jotain hommaisi vain sen takia, että on jonkun syyn takia muka-pakko. Meillä tehdään yhdessä äitienpäiväbrunssi ja leivon isompien lasten kanssa kakun. Perheen yhteinen ja kiireetön aika on paras lahja. 🙂
Niinpä! Tuo viimeinen lauseesi summaa aika hyvin ison osan vanhemmuutta. Mukavaa äitienpäivää koko perheellenne!