Matkailu vauvan kanssa on parasta matkailua tenavien kanssa. Ainakin, mikäli perilliset ovat vielä niin nuoria, etteivät kuulu oppivelvollisuuden piiriin. Kävimme jonkin aikaa sitten vaimon ja vauvan kanssa Amsterdamissa (postaus tulppaaniövereistä täällä). Viime vuosien vähäisillä matkoillamme mukana on yleensä ollut yksi tai kaksi liikkumisen jalon taidon oppinutta ihmistaimea. Damissa havahduin useamman kerran, kun hoksasin miten helppoa vauvan kanssa on reissata!
Tässä kieliposkessa tehty taulukko vauvan kanssa matkustamisesta verrattuna taaperon tai leikki-ikäisen kanssa matkustamiseen. Jos aihe kiinnostaa vakavammasta näkökulmasta, niin Passi vauvalle tai Vauvan kanssa lentokoneessa kannattaa lukaista.
| Tilanne matkalla | Vauvan kanssa | Taaperon/leikki-ikäisen kanssa |
|---|---|---|
| Mitä mukaan? | Vaippoja, harsoja, tutti, vähän tilaa vieviä vaatteita. | Useammat kengät, leikkikaluja, ajanvietettä, isompia vaatteita. Ehkä niitä vaippojakin. |
| Aamupala hotellilla | Nukkuu kärryssä tai katselee sylistä. | Sotkee päivän ensimmäisen vaatekerran. Pudottaa lattialle ruokaa ja ruokailuvälineitä. Haluaa tuota, tuota, tuota. Sen jälkeen lautasella kuitenkin on vain pahaa, yökkiä, en tykkäätä. “Mikä kone tuo on?” “Mihin tuo ovi menee?” “Joko mennään?” “Miksi tuolla setällä on essu?” Lopuksi kaatuu juoma. |
| Lentokentällä tai juna-asemalla | Nukkuu kärryssä, katselee, sylittelee. | “Joko, joko, joko, joko.” “Onko täällä leikkipaikkaa?” “Mikä tuo on?” Konttaa tai juoksee. Törmäilee. Joutuu hukkaan, jos käännät katseesi puoleksitoista sekunniksi lähtevien monitoriin. Vessahätä – ai että se iskee varmasti, kun pitäisi siirtyä matkustusvälineeseen. |
| Varsinainen matka kohteeseen | Nukkuu, sylittelee, imuttelee, ihmettelee. | “Joko ollaan perillä?” “Joko nyt?” “Mun tabletista loppuu akku.” Osoittaa luovuuttaa vaihtamalla joko-sanan, milloin-sanaan: “Milloin ollaan perillä?” |
| WC-hätä kaupungilla | Vanhempi huomaa sen jälkikäteen. | Nyt WC ja äkkiä. Missä on lähin WC? Puoli valtakuntaa lähimmästä WC:stä! Kehtaako täällä puskattaa? |
| Leikkikentän ohitus kaupungilla | Ei reagoi | ”Katso! Tuolla me ei olla VIELÄ käyty!” |
| Aikaeroväsymys | Ei rytmiä, ei aikaeroväsymystä | Menee myöhään nukkumaan, mutta herää vastaavasti aikaisin. Äreänä. |
| Vierailu nähtävyydessä | Nukkuu, syö, ihmettelee. | Aluksi testataan kärsivällisyys lippujonossa. Sisäänpääsyn jälkeen etsitään leikkipaikka, koska hermot kiristyivät jo jonossa. Sitten ihmetellään, kun ei saa juosta vapaasti. Lopuksi toistellaan lausetta: “Siihen ei saa koskea!” |
| Illalla | Ihmettelee vaunuista, mistä ihmeestä vanhemmat puhuvat, kun he puhuvat kauniista sinisestä hetkestä ja kaupungin heräämisestä eloon. Nukahtaa. | Hotellille iltatoimille ja nukkumaan. |
| Hotellilla | Nukkuu aikuisten välissä tai vaunuissa. | Hermostuu, kun aikuinen miettii, tarvitaanko lisäsänkyjä tai, että missähän taaperon olisi paras nukkua? Toteaa ohimennen legendaarisesti: “Mun aurinkolasit taisi jäädä sinne puistoon.” |
Älä ymmärrä väärin. Minusta liikkumiskykyisenkin lapsen kanssa on mukava matkustaa ja käydä uusissa paikoissa.
Taaperon ja leikki-ikäisen kanssa maailmankuvan avartamiseen pitää kuitenkin suhtautua aivan eri tavalla. Omat odotukset kannattaa ladata miljöön ihmettelyyn varsinaisten nähtävyyksien tai must-do-kohteiden sijaan.
Vauvan tarpeet ovat taaperon tai leikki-ikäisen tarpeisiin nähden niin helppoja, että reissu on melkein kuin aikuisten reissu. Tarkkaavaisuuttakaan ei tarvitse pakata mukaan kuin sadasosa siitä, mitä isomman lapsen kanssa vaaditaan. Ja sittenkin jää vähän kotiintuomisiksikin.
