Vanhempien kahdenkeskinen aika on lähes poikkeuksetta asialistalla, kun puhutaan lapsiperheiden elämän tasapainosta. Ja tärkeäähän se onkin. Todella tärkeää!
Harvemmin puhutaan siitä, kuinka tärkeää kahdenkeskinen aika on myös yksi lapsi + toinen vanhempi -duolle. Kun meillä oli vain kaksi perillistä, molemmat lapset saivat säännöllisesti molempien vanhempien jakamatonta huomiota. Se tuli jotenkin luonnostaan: tehkää te tänään jotain, niin me tehdään tätä.
Kolmannen tenavan jälkeen tuo kuvio luonnollisesti särkyi. Yhtä luonnollista on, että vauva kyllä saa äitinsä jakamattoman huomion usein. Kuitenkin jo vauvan ja isän kahdenkeskinen aika on jossain määrin harvinaista. Mutta jomman kumman isomman sisaruksen ja toisen vanhemman kahdenkeskinen aika on kuollut lähes sukupuuttoon. Valitettavasti.
Olemme tiedostaneet tilanteen ja yrittäneet ottaa uutta kurssia jopa vanhempien “tarrataululla”. Jääkaapin ovessa oli kevättalvella ruudukko, johon noita harvinaisia hetkiä yritettiin merkitä. Kovin kertyivät hitaasti. Jossain vaiheessa taulukko ja sen sinitarrat rapsutettiin kaikessa hiljaisuudessa pois houkutusten ovelta. Surullista.
Kirjoitan aiheesta nyt, koska elämä tapansa mukaan muistutti asian tärkeydestä hiljattain hienovaraisesti, mutta lujasti. Olemme olleet pari viikkoa kesäpaikassa koko perheellä. Ajoin kesken lomailun keskimmäisen kanssa yhdeksi yöksi kotiin, koska tytsyllä oli rokotuksenottoaika.
Neukkutäti teki aamulla reiän käsivarteen, minkä jälkeen kävimme tytsyn kanssa jäätelöllä ja kaupassa. Ostoskärrypujottelun jälkeen teimme kotihommia hetken ja ajoimme kesäpaikkaan lounasravintolan kautta.
Tyttö hehkui kuin Jenni Vartiainen esiintyessään. Ja niin taisin hehkua minäkin, sillä nuo muutamat tunnit olivat kuin vanhemmuuden TV-mainoksesta. En muista, milloin olisimme jutelleet tytsyn kanssa niin pitkiä katkottomia keskusteluita. Koko reissun aikana minun ei tarvinnut toistaa kieltoa tai pyyntöä. Automatkalla lauleskeltiin yhdessä…
Vanhempien kahdenkeskinen aika on tärkeää, koska silloin kumppaninsa voi kohdata jälleen kumppaninaan. Ei lasten isänä tai äitinä. Lapsen ja aikuisen kahdenkeskinen aika on kuitenkin yhtä tärkeää. Silloin lapsen ei tarvitse kilpailla huomiosta sisaruksensa kanssa. Ja kääntäen – vanhempi voi keskittyä vain yhteen lapseen. Lisää tällaista!
ps. Kuvassa tekemistä, josta sekä 3- että 5-vuotiaamme pitävät. Kyllä, tikkaiden kiipeäminen eestaas ja taastaas. Kolmevuotias sai nyt kiipeillä vuorotta, kun tarvitsimme tikkaita kotihommissa. Hän nautti!