Millaiset kengät ensimmäisiä haparoivia askeleitaan ottavalle? Kysymys nousi esiin, kun bloggasin kuopuksemme ensiaskelista ja mahdollisesta kävelemisen opettelun tukemisesta.
Olemme toki vaimon kanssa opetelleet hyvien ensikenkien tunnusmerkit. Kahdesti. Edelliskerrastakin on pari vuotta. Pitikös sen pohjan olla mahdollisimman tukeva vai mahdollisimman löysä? Vai kenties mahdollisimman ohut?
Myrkyllisten kaasujen hengittäminen tuhoaa aivosoluja. Syytänkin vaippahöyryjä siitä, että tieto on unohtunut. On siis paneuduttava asiaan vielä kerran lapsilta lelukuvastojen selaamisesta opitulla intensiteetillä. Kiitos ajatuksen herättämisestä Se perinteinen -blogin äidille, joka kommentoi kenkäasiaa edellisen postauksen kommenttiosiossa!
Tein ensi haun kotoa löytyviin Vauva-lehtiin. Maaliskuun 2017 numerossa asia tiivistettiin yhteen lauseeseen: “Hyvissä ensikengissä on ohut, taipuisa pohja ja riittävästi tilaa pienelle jalalle.”
Sitten amerikkalainen hakukonejätti töräytti ruudulleni artikkelin terve.fi-sivustolta. Siinä oli jo vähän enemmän adjektiiveja: “Hyvät ensiaskelkengät tukevat pystyasentoa ja ovat kevyet, hengittävät, liukumattomat, ohutpohjaiset, nilkkapituiset ja mielellään pehmeästä nahasta valmistetut. Pohjan tulisi taipua vain päkiän kohdasta.”
Lisäksi todettiin, että nauhoituksen tulisi ulottua varpaisiin saakka, jotta kengän saa tukevasti jalkaan. Tukevasta kiinnityksestä huomautetaan myös Vauva-aviisin portaalin mainiossa jutussa (edit 3.4.2020: juttu ei valitettavasti enää ole luettavissa netistä).
Vauvan tekstissä yksi kappale oli itselleni muita tärkeämpi, muistelin nimittäin että kenkiä suositeltaisiin myös sisällä käytettäviksi: “Aiemmin suositeltiin ensikenkien käyttöä myös sisällä, jotta lapsen jalkaa tuettaisiin oikein. Nykyään tiedetään, että paljain jaloin kävely vahvistaa lapsen jalkaterän lihaksia. Kengät voi siis hyvin jättää ulkokäyttöön.”
Päävoitto oli kuitenkin selaimen käskyttäminen Kuningaskuluttajan luo. Artikkelissa todetaan, että aiempi suositus tukevista ensikengistä on osoittautunut jopa haitalliseksi. Ei ihme, että päässäni pyöri muistikuvia myös tukevuudesta. Se on hyvinkin voinut olla neuvona vielä esikoisen ensiaskelten aikaan. On kuitenkin tullut uutta tietoa (Terveyskirjasto Duodecim vahvistaa asian). Hyvien kenkien kriteerit noudattelevat Kuningaskuluttajan jutussa samoja polkuja kuin muissakin lukemissani teksteissä.
Lukemisen perusteella itselleni syntynyt mielikuva hyvästä ensikengästä muistuttaa hyvin paljon mielikuvaani aikuisten paljasjalkakengästä!
Lopuksi täytyy myöntää, että kaikissa kahlaamissani lähteissä Kuningaskuluttajaa lukuunottamatta muistutettiin, että ensikenkien on syytä olla uudet. Meille (lue: vaimolle) ilmestyi juuri to-dolle kauppareissu.
Laitappa esittelyyn sitten uudet kengät niin säästyy etsimiseltä oman vaavin ensikengät.
Yritänpä muistaa! Veikkaan, että menee kaikista ulkoilutoiveistani huolimatta kevääseen. Talveksi kai mahdoton löytää ohutpohjaista ja kaikin puolin pehmeää kenkää. Ei tosin junnu taida vielä lumien aikana paljon kävelläkään.
Feelmaxin mallistoa katselin “sillä silmällä”. Mutta yritänpä palata aiheeseen – stay tuned!
Kanadalaiset Stonzit saattaisivat olla se etsimäsi kevyt, pehmeä ja ohutpohjainen talvikenkä. Hankin sellaiset juuri meidän bebelle ja ensikäytön jälkeen kokemukset ovat positiivisia.
Stonzeja ehdoteltiin Isäkuukausien Facessakin. Sillä lisäsisävuorella. Kiitos “uskon vahvistuksesta”! Voi hyvinkin olla, että Stonzit ovat bebemme ensikengät. Ainoa mikä minua asiassa mietityttää, on se, että saako ne tarpeeksi tukevasti jalkaan…