Kuopus muuttaa pottuja ja maitoa sellaisella tahdilla neuvolan käyrillä seurattaviksi suureiksi, että turvakaukalo on jäämässä pieneksi. Takapenkillemme tarvitaan siis kolmas turvaistuin.
Millainen turvaistuin kaukalon jälkeen?
Insinöörinä aloitin turvaistuimen hankkimisen speksin laatimisella. Itse asiassa minkä tahansa tuttia pidempi-ikäisen tavaran hankinta alkaa perheessämme tällä samalla vaiheella.
Käytännössä kaukalon jälkeen voi hankkia penkin, jossa lapsi jokeltelee noin 18-kiloiseksi tai sitten koko lapsuusikänsä noin 36-kiloiseksi saakka. Nykyaikaisempi I-Size-luokitus tosin puhuu ikävuosista ja lapsen pituudesta painon sijaan.
135 cm pituus on lain määrittelemä vapaudu vankilasta -kortti turvaistuimiin liittyen. Pienen arvioinnin ja neuvolakorttien selailun perusteella esikoisemme lienee 135 cm samoihin aikoihin kuin kuopus 18 kiloa.
Speksiksi muotoutui siis turvaistuin, jossa junioreistamme juniorein matkustaisi noin 18 kiloon saakka. Sen jälkeen hän näiltä näkymin perii veljeltään jakkaran, jossa matkustaa koululaiseksi.
Speksiin vaikutti sekin, että maksimissaan noin 18-kiloiselle käyvät penkit saa usein asennettua selkä menosuuntaan. “Selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään” on Liikenneturvan linjaus.
Autossamme on tilaa kuin keskikokoisessa Itämeren risteilijässä. Siellä on myös kolmet Isofix-koukut. Meidän ei siis tarvinnut pohtia painoluokan lisäksi juurikaan muita vaatimuksia. Itsestäänselvänä pidämme sitä, että turvaistuimen pitää olla mahdollisimman turvallinen. Tästä lisää myöhemmin.
Miten valita sopiva turvaistuin – askel 1
Kun vaatimusmäärittely oli tehty, suhasin selaimella Autoliiton testien pariin. Täältä on alkanut kaikkien turvaistuimiemme hankinta.
Vuonna 2011 syntynyt esikoinen tuntuu jo melko vanhalta. Niinpä ravistin hihasta hakukriteereihin testivuodeksi 2011-2017 ja testitulokseksi erinomainen tai hyvä. Sen jälkeen lajittelin istuimet painoluokan mukaan järjestykseen ja valitsin tarkempaan syynäykseen kaikki noin pariinkymmeneen kiloon saakka toimivat turvaistuimet.
Tarkasteluun päätyi 55 penkkiä, joiden kokonaisarvio oli siis hyvä tai erinomainen. Paino sanalla kokonaisarvio. Siihen vaikuttavat turvallisuus, käyttömukavuus, istuinmukavuus, puhdistus/viimeistely ja haitalliset kemikaalit.
Miten valita hyvä turvaistuin – askel 2
Rankkasin listasta pois kaikki, joiden turvallisuusosiossa oli jokin negatiivinen maininta. Penkin paino tai huonohko näkyvyys ulos ei ole turvaistuinvalinnassamme painoarvoa saava tekijä. Mutta pienikin miinus turvallisuudessa on. Turvaistuin on turvalaite.
Parhaaseen A-ryhmään kuului turvallisuudella mitattuna 55 penkistä 31.
Miten valita paras turvaistuin – askel 3
Seuraavaksi karsin näistä 31 mallista pois ne, joita ei voi asentaa kasvot takakontin suuntaan. Jäljelle jäi vain 13 mallia.
Kun joukosta rasti pois saman penkin eri vuosimallit, jäljelle jäi jatkon kannalta varsin siedettävät kymmenen istuinta.
Mielestämme Isofix on ehdoton kiinnitystapa. Käy järkeen, että istuin on turvallisempi, jos se on lähes yhtä auton korin kanssa. Lisäksi Isofix-jakkaran siirtäminen autosta toiseen on helppoa verrattuna turvavyöllä kiinnitettäviin.
Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa toki miettiä, missä autoissa istuinta tulee käyttämään. On istuimia, joita ei saa kiinnittää muutoin kuin Isofixillä. Itse asiassa I-Size-luokituksen saadakseen penkin täytyy olla vain Isofixillä-kiinnitettävissä (lisää I-Sizestä Liikenneturvan sivulla).
Isofix-kriteeri ei enää karsinut joukkoa, vaan mukana olivat edelleen:
- Bébé confort AxissFix (Plus)
- Besafe iZi Kid X2 iSize
- Besafe iZi Modular i-Size
- Concord Reverso (plus)
- Cybex Sirona
- Cybex Sirona M2 i-Size
- HTS Besafe iZi Kid X3 Isofix
- Maxi-Cosi AxissFix Plus
- Recaro Zero.1 (i-Size)
- Takata Midi
Jossakin näistä lapsemme matkustaa tulevat pari – kolme vuotta. Missä ja miksi, sen kerron Insinööri turvaistuinta ostamassa – osa 2 -postauksessa.
Kyllä insinöörin lasten (ja huolesta vapautetun vaimonkin) nyt kelpaa ajella, kun on noin tarkkaan harkittua turvallista matkaa luvassa. Aika iso työ on tuollainen vertailu, mutta insinööri sen taitaa 🙂 .
Mukavia autokyytejä koko porukalle!
Täytyy myöntää, että nuokuin tietokoneen edessä varmaan lähemmäs kymmenen tuntia noita vertaillen. Turvaistuinasia on siitä hankala, että jos valinnassa oikoo ja ostaa vaikkapa värin tai tarjouksen perusteella ja sattuu jotain tapahtumaan… Niin sitten saattaa hiipiä mieleen kysymys, että olisiko kuitenkin pitänyt paneutua enemmän tai etsiä parasta mahdollista turvallisuutta. Sitä tunnetta en halua kokea.
Meillä kriteerit olivat selkä menosuuntaan, mahdollisuus kiinnittää muutenkin kuin isofixillä (omassa autossa on mutta joskus lasta kuljettavan mummon autossa ei) sekä painoraja 36 kiloon asti. Näillä spekseillä vaihtoehdot rajautui kahteen (!) istuimeen joista valittiin Klippan Triofix Comfort. Toinen vaihtoehto (jonka nimeä en nyt äkkiseltääm muista) olisi takapenkin vöiden sijaan kiinnitetty jotenkin lisävöillä etupenkki in kiinni. Kuulosti kummalta ja olisi vaatinut 1-2 lisävyösarhan ostamista…
Meillä on tuskailtu aikanaan myös tuon kombinaation kanssa. Siis että menisi 36 kiloon, mutta aluksi selkä menosuuntaan. Vaihtoehdot tosiaan ovat vähissä. Päädyimme lopulta palkkipenkkiin.
Nuo lisävyösarjat kuulostavat kyllä jossain määrin asialta, jota yrittäisin minäkin välttää. Ei tosin ole kokemusta.
Meillä vaihtoehdot oli vielä vähemmässä, koska istuimen vaihto tuli ajankohtaiseksi jo pojan ollessa puolivuotias. Ei kymmenkiloista enää jaksanut kaukalossa kantaa 😀 valinta tehtiin lopulta Britaxin 360 kääntyvän istuimen ja Cybex Sirona M2:n välillä, ne molemmat käyvät vastasyntyneestä 3-4-vuotiaaksi. Valitsimme Cybexin, sillä se on jonkin verran tilavampi istuin. Moitittavaa ei löydy vajaan puolen vuoden käytön jälkeen.
Kiitos kommentista! Tuo Sirona M2 on kyllä saanut paljon kehuja! Hintakaan ei ole paha noihin 360-kääntyviin verrattuna. Ainoastaan mietityttää, että se ei sitten käänny. Emme kyllä ole kahden aikaisemman taaperon kohdalla kääntyvyyttä osanneet toisaalta kaivatakaan.
Sinänsä “hauskaa”, että penkkejä on vaikka kuinka paljon, mutta omiin tarpeisiin vaihtoehtoja ei sitten olekaan kuin kymmenen tai kaksi.
Kiinnostaisi minkä merkkinen auto sinulla on, jos sen koko ei aseta rajoituksia?
Ford S-Max -tila-auto. Takapenkin muodostaa käytännössä kolme itsenäistä täysikokoista penkkiä. Tuossa bloggauksessa olikin linkki kokemuksiin kyseisestä autosta: http://www.vauva.fi/blogit/isakuukaudet/kolme-turvaistuinta-takapenkille…
Täällä toinen insinööri, joka pohti samaa asiaa vuosi sitten. Itse päädyin melko erilaiseen tapaan valita turvallinen turvaistuin.
Ihan hyvä setti sinulle on toki 10 parhaan joukkoon valikoitunut. Vaikkakin näiden jälkeen suosittelen vielä 25kg asti menevää turvaistuinta, jotta selkä menosuuntaan matkustaminen tosiaan onnistuisi mahdollisimman pitkään. Huomauttaisin kuitenkin ettei Axissfix mene kovin pitkään selkä menosuuntaan. Vain 87cm asti. Sen siis jättäisin ehdottomasti pois laskuista! Takata Midiä ei taida saada Suomesta.
Täällä vielä oma lähestymistapani: http://turvaistuimet.blogspot.fi/2017/11/turvaistuimen-valinta.html?m=1
Kiitos kommentista! Oletpe tehnyt melkoisesti duunia kootessasi blogiin tietoa turvaistuimista. AxissFix putosi pois potentiaalisten listalta juuri mainitsemasi seikan takia ja Takatalle en löytänyt kunnollista jälleenmyyjää koko Euroopasta. Päädyimme itse asiassa Cybexin uutuuteen eli Sirona Q:hon. Olisipa kiinnostava kuulla, mihin itse lopulta päädyit vastaavassa tilanteessa. Sitä tietoa en blogista löytänyt 🙂
Cybex Sironasta Sirona Q:hun hyppääminen oli kyllä todella hyvä valinta. Runko on muuttunut sen verran, että uusi i-Size malli menee hiukan pidempään (n. 100cm->105cm) ja lapselle jää vähän paremmin jalkatilaa. Lisäksi vanha Sirona on ilmeisesti useammallekin lapselle aiheuttanut pahoinvointia pyöreän muotonsa takia (ja vaihto toiseen selkä menosuuntaan istuimeen on auttanut). Uusissa Sironoissa ei ole tiedettävästi samaa ongelmaa.
Meille tuli Axkid Minikid. Minikid mahdollistaa selkä menosuuntaan matkustamisen pisimpään kaikista. Aina 125cm/25kg asti. Istuin on läpäissyt ruotsalaisen Plus-testin, jossa mitataan nimenomaan niskaan kohdistuvia voimia (jotka ovat ratkaisevassa osassa kun tarkastellaan selviytyykö lapsi pahasta kolarista vai ei). Vaihtoehto olisi sinänsä voinut olla myöskin jokin pienempi istuin ensin ja Minikid vasta sen jälkeen loppuajaksi. Meillä ei kuitenkaan ole omaa autoa, joten turvavyökiinnitys on melko ehdoton. Minikidissä kiinnitys on vieläpä muita helpompi. Samoin se, että Minikid sopii yleensä muutenkin hyvin autoon kuin autoon koosta riippumatta. Samoin tietysti plussaa siitä, että istuin menee pitkään kun käyttökertoja ei kuitenkaan ole edes viikottain. Meille ei siis ole suuresti iloa ovelle käännettävyydestäkään.
Olin ajatellut olla mainitsematta omaa istuinvalintaamme blogissa koska jokaisen pitäisi valita toki paras istuin omalle lapselleen ja omaan autoonsa ja omaan elämäntapaansa sopien. Vaikka Minikid oikeastaan voisi olla erinomainen ratkaisu lähes kaikkiin tilanteisiin, en sitä sinänsä ole blogissa halunnut niin selkeästi mainostaa. Lisäksi Minikidin ongelmana on, ettei sitä saa mistään liikkeestä Suomesta (ainoastaan nettikaupoista) ja istuinta olisi kuitenkin hyvä aina sovittaa. Axkid on nyt kuitenkin lupaillut, että tämän vuoden aikana tulisi viimein. 🙂 Blogistatistiikkaa lukien olen kuitenkin huomannut, että moni kaipaisi kokemuksia Minikidistä, joten suunnitteilla on kyllä vielä postaus itse istuimesta ja siinä yhteydessä varmastikin mainitsen sen meiltä löytyvän. 🙂
Kiitos perusteellisesta kommentista ja oman valinnan julkistamisesta. Arvostan!
Uuden Sirona Q:n etu on monen autoilijan kannalta mainitsemiesi asioiden lisäksi se, että mahtuu pituussuunnassa kuulemani mukaan vähän pienempään tilaan kuin vanha.
Olipa kerta kaikkiaan mielenkiintoista lukea tuosta valinnastasi/valinnastanne. Varsinkin, kun paljastit, että teillä ei ole autoa! Väkisellä tuli mieleen, että kyllä näitä niin eri lähtökohdista hommataan. Yksistään jo lasten koossa samassa iässä on isoja eroja. Puhumattakaan siitä, että toisessa tapauksessa autossa istutaan suunnilleen 14 kertaa viikossa, toisessa kaksi kertaa kuukaudessa. Jollekin 300 km mummulasiivu saattaa olla viikottaista ja toiselle pisin matka on vaikkapa 10 km.
Tsemppiä blogin kirjoittamiseen. Sinulla on mielenkiintoinen aihe!