Eskarilaisen talohaave: ikkuna imetyksen tarkkailuun ja vanhemmille valtava sänky

Eräänä päivänä hän päätti, että haluaa rakentaa perheelleen oman talon. Ei, hän ei ollut 21-vuotias alfauros. Hän oli kuusivuotias eskarilainen. Ei ollut uusi asia, että hän halusi rakentaa jotain suurta.

Jälleen keskusteltiin, että nyt on muutamaa kertaluokkaa turhan suuri hanke lapselle. Ei auttanut, mutta ei onneksi äitynyt väestönsuojelusireenin kateelliseksi saavaksi ulvonnaksikaan.

“Auta mua! Miten talo suunnitellaan”, juniori pyysi. Piirsin paperille pohjapiirustuksen melkein yhdeksästäkymmenestä neliöstämme, joissa viisihenkinen perheemme elää. Sen jälkeen eskarilainen alkoi arkkitehdiksi.

Kohta hän tuli esittelemään suunnitelmaansa. En voinut muuta kuin hämmästellä: Ylä- ja alakerta olivat pitkälti samanmuotoiset. Lisäksi suunnitelmassa oli hengästyttävä määrä yksityiskohtia. Tsekkaa vaikka kuva ja selitys postauksen lopusta.

Tulin intoa lietsoessani maininneeksi, että omakotipytingin rakentaminen on keskivertoihmisen suurin investointi. Pitää olla paljon rahaa. Eskarilainen aikoi tietenkin säästää. Mutta hän halusi myös töihin.

“Mistä työstä saa paljon rahaa”, poika kysyi. Viskasin esimerkiksi lääkärin ja lakimiehen ammatit. Poju aikoi hakeutua heti lääkäriksi. Sisko päätti samalla hetkellä, että hänestäkin tulee lääkäri.

“Tulen samaan työpaikkaan, niin voimme juoda kahvitauolla yhdessä kaakaota”, sisko pohti silmät innostuksesta kiiltäen.

Pojun talonrakennushaaveisiin kaakaohetket eivät kuitenkaan mahtuneet: “Minä en pidä taukoja, vaan teen koko ajan töitä, että pääsen mahdollisimman pian rakentamaan taloa!”

Yläkerta:

  1. Portaat (huom. Samassa kohdassa kuin alhaalla).
  2. Paloportaat seinän ulkopuolella.
  3. Parveke.
  4. Työhuoneen työpöytä. Sisempi suorakaide on hiirimatto.
  5. Keskimmäisen huone, jossa sänky + lelulaatikko (tulee sängyn alta niin kuin keskimmäisen huoneessa tulee). Lisäksi ullakko.
  6. Eskarilaisen huone ja pelikonsoli.
  7. Sänky, jossa peitto ja tyyny.
  8. Kuopuksen huone.
  9. Vaatehuone, jossa naulakot.

Alakerta:

  1. Olohuone, jossa takka, sohva, sohvapöytä ja paikka pelikonsolin pelilevyille.
  2. Kylpyhuone, jossa ikkuna, josta näkee läpi vai nuolen osoittamaan suuntaan: “Kylppäristä näkee onko äiti imettämässä, mutta makkarista ei näe alastomia ihmisiä kylppärissä.”
  3. Saunassa ikkuna ulos.
  4. Pyykinpesukone, käsienpesuallas ja pönttö.
  5. Äitin ja isän makkari (isän huomio: tuntuukohan se parisänky oikeasti noin paljon isommalta juniorista kuin tässä kuvassa, kun vertaa vanhempien sänkyä lasten sänkyihin).
  6. Eteinen, jossa naulakot.
  7. Keittiö. Salamalla merkitty astianpesukone sekä jää- ja pakastinkaappi.

ps. Poju oli niin innoissaan pohjapiirroksista ja havainnekuvista, että tilasimme hänelle talofirman kateuskuvaston selailtavaksi. Kuvaston tutkailusta siis pääkuva.

Juniori piirsi myös”ulkotyökoneet”, joita aikoi tarvita: kaivuri, kuorma-auto, katujyrä, kurottaja, betoniauto ja pumppuauto.
Yritin “ehkä hieman” hillitä vauhtia, jolla suunnitelmista oltiin siirtymässä käytännön toteutukseen ja laitoin poitsin miettimään myös, miten sähköt toimivat. Alakerran hän jaksoi hahmotella, mutta yläkerran suunnitelma puuttuu vielä. Kuulemani mukaan tällaiset puutteet tosin ovat varsin yleisiä raksatyömailla.

Leave a Comment