Perheemme on elänyt yli kuusi ja puoli vuotta yhdellä palkalla ja Kelan tukieuroilla. Olemme jakaneet sekä työ- että lastenhoitolegit niin, että toinen vanhemmista on ollut koko ajan kotona. Talous on ollut alati tiukoilla, muttei missään vaiheessa ihan Imodiumilla.
Vuosi sitten kokosin yksitoistakohtaisen taloudellisen selviytymispakkauksen kotihoitovuosille. Sen jälkeen on tullut usein mieleen, että toisen vanhemman kotonaollessa ”yhteiset rahat” -ajatus on merkittävä osa pärjäämistä.
Tässäpä kuusi perustelua:
1)Impulssiostokset joutuu perustelemaan paitsi itselleen, myös samaa tiliä käyttävälle puolisolle. E-rit-täin usein tämä poistaa tarpeen heräteostosten tekemiseen.
2)Yhteinen tili on laiskan (lue: mukavuudenhaluisen) valinta. Jollakin toiminee esimerkiksi menojen jakaminen tulojen suhteessa tai eurojen siirteleminen aikuisen tililtä toiselle. Joku tykkää jopa siitä, että saa lyödä tulot ja menot taulukkolaskimeen. Mutta tykkääväthän jotkut kansantanssistakin.
Meillä on tällä hetkellä elämässä muuttujia jopa enemmän kuin lappilaisessa digiboksin ostamisessa. Iltoihin ei siis varsinaisesti kaivata Excel-sulkeisia. Ei edes keskustelua siitä, kuka maksoikaan ulkohaalarin edelliskerralla. Eikä riitoja rahasta.
3)Yhteinen tili helpottaa kotona olevan suhtautumista työssäkäyvän ylitöihin. Ylityöthän ovat tavallaan extrahommaa myös lapsia kotona hoitavalle. Erona on vain se, että kotihoidontuki ei työtunteja katso. Puolison ylityöilmoitus saattaa helposti aiheuttaa naapuriin saakka kuuluvan hiljaisen huokauksen. Kun ylityökorvaus aikanaan napsahtaa yhteiselle tilille, saa myös kotia pystyssä pitänyt siitä siivunsa.
4)Perheen kaikkien sisääntulevien eurojen asettaminen samaan kakkuun tuntuu ainoalta reilulta ja tasa-arvoiselta ratkaisulta. Jos toinen kasvattaa lapsia kotona palkatta ja toinen tekee ansiotyötä, niin olisi melko outoa jättää kotona oleva rahatta.
5)Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu nollasaldo vain puolikas nollasaldo. Nolla on toki jaettunakin nolla, mutta kyllä arki helpottuu, kun kumpikin aikuinen tietää perheen taloudellisen tilanteen. Suomeksi sanottuna jakaa tuskan siitä, kun pakollisten menojen jälkeen tilille ei pahimmillaan jää kuin muutama euro.
6)Jaetut rahat helpottavat myös hankinnoista haaveista puhumista. Ei synny tilannetta, jossa toinen ehdottaa vaikkapa pitkää viikonloppua kivassa kaupungissa ja toinen torppaa keskustelun toteamalla: ”Ai, millä rahalla?” Jos haavetta varten käynnistetään extremehypersäästökampanja, molempien on helpompi sitoutua, kun tulot ja menot ovat tiedossa.
Ps. Tule seuraamaan Isäkuukausia myös Facebookiin, Instagramiin tai blogit.fi:hin. Siihen ei tarvita kenenkään rahaa.
Edit 14.5.2018: Aito Säästöpankki nosti Twitterissä esiin erittäin hyvän huomion yhteiseen tiliin liittyen. Isäkuukaudet kiittää mitä nöyrimmin ja on täysin samaa mieltä!
Yhteinen tili voi olla arjessa toimiva juttu, mutta molemmilla puolisoilla tulee olla myös oma tili jossa varoja pahan päivän varalle. Kuolemantapauksessa yhteisen tilin käyttö estyy myös eloon jääneeltä puolisolta. https://t.co/YZNLoX1VJ9 @isakuukaudet #perhe #talous
— Aito Säästöpankki (@aitosp) 14. toukokuuta 2018
Edit 17.4. 2019: Lue myös tämän postauksen jälkeen kirjoittamani Kuusi syytä, miksi puolisoiden yhteinen tili on huono idea.
Meillä on molemmilla omat tilit sekä yhteinen taloudenhoitotili. Miehen tilille menee hänen palkkansa sekä vuotuiset osinkotulot ja minun tililleni minun osa-aikainen palkkani sekä vuotuiset osinkotuloni. Osakkeet olemme saaneet lapsuudenkodistamme sillä molempien vanhemmat olivat säästäneet pienet osakesalkut, molemmat olemme lisäksi jatkaneet osakesäästämistä ja omistusasuntojemme maksamista heti kun menimme työelämään, lisäksi minulle tuli pieni perintö isovanhemmilta koska olivat testamentanneet varansa niin ettei kukaan joudu maksamaan perintöveroja ja sijoitin sitten senkin osakkeisiin. Lapsilisät menevät taloudenhoitotilille ja sinne siirrämme myös lähes kaikki osinkomme eli mies siirtää kaikki omansa ja minä siltä osin kuin ylittävät osa-aikaisen työntekoni menetykset. Lisäksi olimme laittaneet tilisäästöjämme n. 20000 euroa taloudenhoitotilille ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Toimii meillä erinomaisesti. Molemmilla on taloudenhoitotilin käyttöoikeus ja sieltä maksamme mm. lasten kaikki kulut, yhtiövastikkeen, veden, sähkön, lämmön ja vakuutukset. Omilta tileiltämme maksamme omat vaatekulumme, parturit, kosmetologit, kosmetiikan, harrastuksemme ja mies isompipalkkaisena ja autoa pääasiassa käyttävänä maksaa omalta tililtään autokulumme eli kuukausittaisen huoltoleasingmaksun. Taloudenhoitotililtä laitamme kuukausittain molemmille lapsille indeksirahastoon 50 euroa, jonka saavat sitten osakkeina mukaansa kun muuttavat kotoa. Tarkoitus on myöskin että me vanhemmat ja molemmat isovanhemmat pystyisivät laittamaan lapsille osakkeisiin yhteensä muutaman kymppitonnin lahjoituksena ennen heidän kotoamuuttoaan, jotta pärjäisivät sitten opiskeluajan osingoilla, osa-aikaisella työnteolla ja mahdollisilla opintotuilla. Samoin vanhempainvapaat ovat huomattavasti helpommat kun on osinkotuloja.
Kiitos perusteellisesta kuvauksesta! Arvostan suuresti tällaisia ratkaisuita, joissa pitkäjänteinen säästäminen on taloudessa ikään kuin prioriteetti numero yksi pakollisten menojen jälkeen. Tai ainakin sellainen kuva tekstistäsi jää.
Minusta aivan liian moni tekee niin, että ensin maksetaan pakolliset, sitten ostetaan “kaikkea kivaa” ja lopuksi säästetään, jos jotain on jäljellä. Usein ei ole. “Säästäisin minä, mutta kaikki menee, mitä tulee.” Varsinkin lapsille säästämisessä säästämisen täytyy olla prioriteeteissa tärkeämmässä asemassa kuin pakollisiin kuluihin kuulumattomat ostokset.
Mukavaa kevättä perheellenne!