Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.
Nelivuotias on ottanut luvatta kaupan hevi-osastolla sylintäyteisen vesimelonin kannettavakseen. Leveä hymy hyytyy juuri ennen kuin tyttö pääsee esittelemään ostosideaansa minulle – meloni lipsahtaa lattialle ja halkeaa kuin savipitoinen maa hellejaksolla.
Toruni ovat seitin ohuet, sillä katumus paistaa muksun kasvoilta. Punnitsen lähes kolmikiloisen melonin ja nostan ostoskärryyn. Jatkamme hedelmien ja vihannesten keräilyä. Tytön ilme synkkenee samaa tahtia kuin ostoskärry täyttyy.
Kyykistyn ja kysyn, että mikä on?
“Minua harmittaa hirveästi, että otin sen melonin ja se putosi ja meni rikki”, tyttö sopertaa. Itku näyttää etsivän vain sopivaa katalyyttiä purkautuakseen.
“Kyllä sinua varmasti harmittaa, mutta ei siinä kuinkaan käynyt. Otetaan iso hali ja jatketaan. Saadaanpahan joku päivä melonia välipalaksi!” rauhoittelen.
Perheemme viisitoista sekuntia Prisma-julkisuudessa jää onneksi käyttämättä, sillä harmitus painuu taka-alalle. Jatkamme shoppailua, ja minä tuuletan mielessäni tilanteesta selviämistä.
Myöhemmin kotona juttelemme episodista vaimon kanssa. Olemme tyytyväisiä, että tyttö osasi itse kertoa fiiliksistään. Aina niin ei todellakaan ole, vaan tomeran tytön huoneen oven helat saavat ottaa vastaan selvittämättömien tunteiden aiheuttamia iskuja päivittäin.
Tunteiden sanoittamisesta puhutaan vanhemmille ja vanhempien keskuudessa niin paljon, että en varmasti ole ainoa, jolla asia kuohuu välillä yli. Vaikka ajoittain suorastaan inhoan koko tunteiden sanoittaminen -termiä, niin täytyyhän se myöntää, että ajatus on fiksu. Minulle todisteeksi riittää esimerkiksi tuo vesimeloni-gate.
Tässäkin asiassa kirjat ojentavat auttavaa kättänsä haparoivan vanhemman suuntaan. Sanoma on kustantanut tänä keväänä ilmestyneen kolmen kirjan Arjen taitoja -sarjan. Niissä käydään Disneyn tuttujen hahmojen avulla läpi paitsi tunteiden hallintaa ja tunnistamista, myös erilaisuuden arvostamista ja myötätunnon osoittamista.
Jokainen kirja sisältää noin kolmenkymmenen sivun tarinan, jonka sekä nelivuotias että eskarilainen jaksoivat hyvin kuunnella kertaistumalta. Haparoivan vanhemman kannalta kirjojen paras osuus koittaa tarinan jälkeen. Loppuun on nimittäin ladottu valmiiksi joukko kysymyksiä, joiden avulla lapsen kanssa voi keskustella kirjan aihepiiristä. Kysymykset ovat sillä tavalla hyviä, että ne eivät alleviivaa asioita liikaa, mutta pistävät silti miettimään.
Kirjasarjan opukset ovat:
- Inside out: Kiukkupussit
- Doria etsimässä: Halitaan!
- Frozen: Ainoa laatuaan
