Reilut viisi vuotta sitten esikoisemme oli jäämässä ensimmäistä kertaa yökylään mummulaan. Siis ilman vanhempiaan. Edellisiltana kirjoitin äidilleni lapsen päiväohjelman aaneloselle. Kellonaikoihin sidottujen juttujen lisäksi lisäsin “muutamia vinkkejä”. Muistan vieläkin, miten teksti pieneni ja pieneni paperin alalaitaa kohti – kaikki huomiot eivät tahtoneet millään mahtua yhdelle paperille.
Paperissa oli mainittu muun muassa D-vitamiinit, erilaiset pukemisvaihtoehdot ja puuron keitto-ohje. Taisinpa listata nukutuslaulutkin, joista poika silloin tykkäsi. Ja tietenkin muistutus xylitol-pastillin (yksi!) ottamisesta jokaisen ruokailun kohdalla.
Kävimme paperin äitini kanssa läpi huolella. En usko, että keskiverto aikuinen pääsee samaan intensiteettiin muutoin kuin löytämällä roskakatoksesta naapurinsa verotiedot. Luultavasti pidin tentinkin aiheesta: “Moneltako pitää olla lounas? Saako antaa karkkia?”
Kun sitten olimme vaimon kanssa reissussa ja taapero sulostutti isovanhempia, emme turhaan stressanneet. Päästimme kellon jopa varttitunnin yli normaalin nukahtamisajan ennen kuin laitoimme tekstiviestikyselyn, että miten nukutus meni.
Kolmannen kohdalla vähän rennommin
Kuopuksemme oli ensimmäistä kertaa molemmista vanhemmistaan erossa viikonloppuna, kun koko kolmen lapsen katraamme tarjosi reilun vuorokauden ajan desibelejä mummin ja papan korville.
Kun olimme lähdössä mummilasta reissuun, ei tullut mieleen kirjoittaa päivärytmiä paperille. Emme jättäneet edes kirjallisia ohjeita lasten pukemisesta. Oikeastaan ainoa asia, josta puhuttiin, oli uusien turvaistuinten “käyttöopastus”.
Yli vuorokauden reissulta taisi lähteä kaksi puolihuolimatonta kuulumisten kyselyä isovanhempien suuntaan: “Ilmeisesti kaikki ok?”
Isovanhempien säännöt ja kodin säännöt
Ensimmäisen lapsen kohdalla olimme rutiininatsituksen ohella ravintonihilistejä. Isovanhemmille tuskin jäi epäselväksi nukkumaanmenoaika tai se, että taaperolle ei anneta sokeria.
Enää noistakaan ei jaksa enempäänsä nillittää. Nykyään ajattelen varsin pitkälle, että niin kauan kuin lasten oleskeluympäristö pysyy turvallisena, niin saavat puolestani valvoa pidempään tai saada normaalia enemmän makeaa.
Viikonlopun reissulla jäin miettimään, että johtuuko asenteen lepsuminen vain väsymisestä. Itse asiassa ei. Olen nimittäin huomannut, että yökyläilystä toipuminen ottaa lapsilla ihan yhtä kauan, onpa kylässä löysemmät säännöt kuin kotona tai ei. Lisäksi olen oivaltanut, että esimerkiksi liian sokerin aiheuttama energiapiikki kohdistuu heihin, jotka makeaa lapsille antavat. Ei niinkään muualla oleviin vanhempiin. Sitä saa, mitä tilaa.
ps. itseni ja vanhempieni puolustukseksi on alun A4-esimerkin valossa sanottava, että esikoinen oli kyseisten isovanhempien ensimmäinen hoidettava taapero 25 vuoteen. Käytännöt olivat ehkä hieman ehtineet unohtua ja muuttua. Mutta hyvin meni.
Nämä kaksi aikaisempaa postausta saattaisivat olla kiinnostavia:
Ensimmäinen vs. kolmas vauvavuosi
Mitkä asiat kolmas lapsi on muuttanut?
Ihanan REHELLISTÄ 😂😂 Isäni tuli katsomaan kuopusta ”ihan vaan puoltuntia, käyn nopsaa jälkitarkastuksessa, nukkuu koko ajan” JEPS! Arvaappa nukkuko, oli kakka-kiukku-nälkä episoidi ollut valmis kun lähdin. Eipä ollut Ukko vauvoja hoidellut 32 vuoteen mutta kotona odotti puhdas, kylläinen poika 😁 ja Ukko oli vaan tossa vähän tehtiin juttuja. Muistan aina sen päivän… ja meidän isä ei ole mikään lastentarhan setä vaan vankeinhoitoalalta. Naurattaa vieläkin se välitön asenne 😁
Kiitos kommentista ja mahtavasta muistosta! Aivan uskomaton Ukko. Aivan uskomaton! Tuon sukupolven edustajista löytyy ilman tiheää seulaa miehiä, jotka eivät ole koskaan vaihtaneet lapselle vaippaa, eivätkä vaihda.
Joo-o. Ensimmäisen lapsenlapsen kanssa olivat vanhemmat aika tarkkoja. Mutta. Meillä sovittiin jo odotusaikana, että kotona on kotisäännöt ja mummolassa mummolasäännöt (jotka taitavat olla nykyisin osin tiukemmat kuin kotona,hahhaa). Mitä nyt ukki tarjoilee makeita herkkuja, jos ei mummo ehdi väliin. Aina ei ole ehjänä laumaa palautettu, mutta hengissä kuitenkin 😄
Kiitos kommentista ja hyvästä näkökulmasta! Tosiaan itsekin _nykyään_ sitä mieltä, että kahdet eri säännöt on ihan ok. Tuo tosin tuntuu uskomattomalta, että mummolassa olisi tiukemmat kuin kotona. Ei siis ihme, että luin ensin kommenttisi alitajuisesti näin: “Mitä nyt ukki tarjoilee makeita herkkuja, jos mummo ei ehdi.”
Kolme peräjälkeen syntynyttä poikaa ja yhteissokerihumala -sitä ei riitä sanat kuvaamaan :DD
Minä. Uskon. Tämän.
Kuulostaa kovin tutulta tuo esikoisen hoito-ohjemanuaali 😀 Jätimme esikoisen ensimmäistä kertaa hoitoon elokuvan ajaksi kun hän oli jo melkein vuoden. Mutta todennäköisesti olemme kuopuksen kanssa yhtä toivottoman tiukkoja, sillä emme ole päästäneet häntä vielä eded 7 kk iässä hoitoon isovanhemmille tuntia pidemmäksi ajaksi.
Esikoisen hoito-ohjemanuaali! Mahtava termi, tästä irtosi illan hymyt. Kiitos! Kyllähän se kieltämättä melkoinen käyttöohje oli. Olisikin pitänyt soittaa reissun päältä ja kysyä, että olettehan muistaneet lukea sen pienellä präntätyn sivulta kolme…
Rohkeasti vain muksuja hoitoon. Se on kaikkien etu!
Esikoinen lähti ekalle yökyläilylleen vanhemmilleni 10 kk:n iässä. Pikkuveli oli syntymässä muutaman kuukauden kuluttua ja ajattelin, että lapsen on hyvä “harjoitella” (ja äidin ehkä vielä enemmän) erossaoloa vanhemmistaan ennen kuin lähtö laitokselle tulee. Lapsen mukaan lähti myös molemmin puolin täyteen kirjoitettu A5-arkki ohjeineen ja aikatauluineen.
Kuopuksen samaiset isovanhemmat “riistivät” yökylään melko tarkkaan 1-vuotiaana. Lapsi kun ei ollut kovin hyvin nukkuvaa sorttia toisin kuin esikoinen, lasten isä teki vuorotyötä eikä siksi pystynyt olemaan apuna niin paljon kuin olisi halunnut ja äiti alkoi olla jaksamisensa rajoilla vedettyään vuoden keskimäärin 5 tunnin katkonaisilla yöunilla. Kuopuksen mukaan ei lähtenyt ohjevihkosta, mutta kuopuksen haki kotiin uudesti syntymään verrattavissa olevan kokemuksen omannut äiti nukuttuaan lähes 9 tuntia – putkeen!
Sen jälkeen lapsia on kyllä huoletta annettu isovanhemmille yökylään ensin isovanhempien ja nyttemmin myös lasten itsensä toiveesta. Ihanaa on, että sukupolvet voivat ja haluavat viettää aikaa yhdessä (ilman tätä kaiken kieltävää keskimmäistä sukupolvea…).
Kiitos, että jaoit mahtavan kokemuksen siitä, kuinka lasten mummulointi antoi melkeinpä uuden elämän äidille. Ymmärrän täysin, vaikka en vauvan takia olekaan koskaan säännöllisesti joutunut heräämään muutaman tunnin välein.
Isovanhemmilla kyläily on kyllä niitä perhe-elämän win-win-win-tilanteita! Kuten kirjoitat sukupolvet saavat viettää aikaa yhdessä ja kyllähän ne vanhempien ajatuksetkin sillä aikaa vähän tuulettuvat ja jaksaa taas olla paremmin hyvä äiti tai isä.