Lapsiperheen unelmalomakohde on kohde, johon matkustetaan ilman lapsia. Näin puuskahti vaimoni päivänä muutamana, kun kyselin hänen näkemystään unelmien lomakohteesta. Myönnän, että saatoin kysyä hieman huonoon aikaan.
Vakavammin puhuen. Mielestäni lapsiperheen Shangri-Lan pystyy määrittelemään seitsemällä vaatimuksella:
1)Suorat ja kohtuumittaiset lennot, jotka ajoittuvat päivään. Tätä ei varmaan tarvitse perustella, sillä lentämisestä ei nauti kukaan koneen etummaisen oven takapuolella istuva.
2)Lentokentältä hotellille pääsee junalla. Varsinaisen matkakohteen lähellä on kiinnostavia paikkoja, joihin pääsee hyödyntämällä siistejä ja tiheällä vuorovälillä operoivia junia. Tästä vaatimuksesta voi tinkiä, kun lapset ovat niin isoja, etteivät tarvitse turvaistuimia.
3)Hintataso on Suomea halvempi. Sinivalkoinen on kallis maa, joten tämä ehto toteutuu melko todennäköisesti, vaikka matkakohteensa valitsisi tikkaa karttaan heittämällä.
4)Monipuoliset tekemismahdollisuudet. Lapset viihtyvät rannalla tai altaalla, vaimo ja minä taas paljon paremmin tyypillisissä kaupunkiloman nähtävyyksissä. Hyvä lomakohde mahdollistaakin vedellä läträämisen, nähtävyyksien kahlaamisen ja luonnonrauhaan hukuttautumisen.
5)Sopiva koko. Turismoimme aikanaan vuoden ikäisen kanssa Pekingissä. Se on mahtava kaupunki! Mutta tunti metrossa kaupungin laidalta toiselle on lapsiperheen näkökulmasta kohtuutonta kuin ministerin palkka suomalaisen mielestä.
6)Säältään kuin hyvä Suomen kesä. Kylmä sää on ahterista ja liika helle bebasta. Sopivassa kelissä koko perhe jaksaa liikkua, mutta pukeutumiseen ei tarvitse aikaa. Tähän voi vaikuttaa toki jossain määrin matkan ajankohtaa säätämällä.
7)Lähellä majoitusta on hyvä energianpurkualue: leikkikenttä, pelialue, ranta, yleisurheilukenttä…
“Nuohan kuulostavat ihan siltä, mitä pakettimatkat tarjoavat”
Noin huudahtaa nyt joku! Eikä varmaan ole kokonaan väärässä. Me olemme kuitenkin toistaiseksi suhtautuneet pakettimatkoihin kuin taaperot rokotuksiin. Erona vain se, että rokotus on vastaanhangoittelusta huolimatta pakko ottaa, pakettimatkaa ei.
Syitä pakettimatkan hylkimiseen on oikeastaan kolme.
Ensinnäkin itselleni nousee heti näppylöitä, jos törmään lomalla suomalaisiin.
Toinen syy pakettimatkan vieroksumiseen on ehkä vähän yllätyksettömästi raha. Matkatoimistot käärivät matkapaketteja myydessään ihan sievoisaa katetta. Maksamme mieluummin vähemmän, mutta toki joudumme selvittämään monta asiaa itse. Se on osa hyvää lomaa!
Aina “tein itse ja säästin” ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sormet suuhun -blogissa mietitään juuri nyt hauskasti, että onko pakettimatka jokaisen lapsiperheen väistämätön kohtalo. Postauksen perusteella paketti voi tulla halvemmaksikin kuin oma räätälöinti.
Ratkaisevinta pakettimatkan hylkimisessä on kuitenkin se, että ne suuntautuvat usein paikkoihin, joita ei edes hyvällä tahdolla voi kutsua missään muodossa ei-turisteille-kiillotetuiksi.
Mikä paikka sitten täyttää kriteerit? Täydellistä vastausta tuskin lienee, mutta aika lähelle päästään kokemuksieni mukaan Ranskan Rivieralla ja Saksan Bremen-Hampuri -osastolla. Uusin kandidaattini vastaukseksi on Puolan Gdańsk ympäristöineen. Se, kuinka hyvin toisen maailman sodan alkupaikka vastaa kriteereihin, selviää myöhemmin tänä kesänä.
Lisää matka-aiheista luettavaa:
- Isäkuukaudet: Vauvan kanssa matkustaminen – se se on ihanaa!
- Isäkuukaudet: Vauvan kanssa lentomatkalla
- Isäkuukaudet: Pitäisi siinä vähän kaulaa näkyä – passi kolmen kuukauden ikäiselle
Isäkuukausien Facebook ja Instagram – tervetuloa seuraan!
Ps. Pääkuva on Itävallan Söllistä, paikasta johon uskon perheemme vielä joskus palaavan.