Lapsi menee ekalle – mitä minun isänä pitää opetella kesän aikana

Esikoisemme aloittaa syksyllä ykkösellä. Meille vanhemmille on kerrottu useampaan otteeseen, mitä lapsen kannattaa opetella kesän aikana. Vaatimukset eivät ole järkälemäisiä: oma nimi pitäisi osata kirjoittaa, vähän malttia olla, omista tavaroista suurinpiirtein huolehtia…

Onneksi myös siitä on puhuttu, mitä vanhemman kannattaa opetella suvivirren ja syksyn ensimmäisen aamunavauksen välisenä aikana. Pitäisi esimerkiksi opetella voittamaan lautapeleissä, sillä lapset joutuvat viimeistään koulussa kasvokkain pettymysten kanssa.

Mitä lapsen pitäisi opetella kesän aikana -kysymys on epäolennainen verratuna kysymykseen, mitä vanhemman pitäisi opetella. Eskarin perusteella poju kyllä oppii ja pärjää. Isän on vaikeampi pysyä muutoksen vauhdissa.

Kesälomalla, palkalla ja jäätelöannoksella on se yhteinen puoli, että loppu tulee aina liian aikaisin.

Vaikka koulujen alkamiseen tuntuu vielä olevan aikaa, nyt on yhdestoista hetki tarkastella omaa suhdettaan tulevaan koululaiseen. Vielä ehtii jotain harjoitella. Ehkä.

Kaikkein eniten minun on opeteltava luottamusta. Opeteltava luottamaan siihen, että lapsi pitää huolen itsestään, vaikka en olekaan kaikissa tilanteissa airbagina. Opeteltava luottamaan, että lapsi pärjää. Opeteltava luottamaan, että lapsi kertoo, jos kohtaa tilanteita joissa olisi tarvittu aikuista.

Esimerkiksi käy liikenne. Monet tulevista luokkakavereista kulkevat jo nyt itsenäisesti pitkiäkin matkoja autojen seassa. Osa jopa polkupyörillä. Vaimon kanssa emme uskalla päästää esikoista vielä yksin edes lähimpänä asuvan kaverin luokse. Kävellenkään.

Jossain vaiheessa on vain pakko luottaa, että lapsi muistaa katsoa ennen kuin syöksyy.

Toinen isältä treeniä vaativa asia on ekaluokkalaisen kasvavan itsenäisyyden hyväksyminen ja tukeminen. Tämän voi toki nähdä luottamusteemaisen harjoitusohjelman yhtenä osana.

Emme ole vielä päästäneet junioria lähileikkikenttää kauemmaksi kavereiden kanssa. Kotona hän on ollut yksin pisimmillään kymmenisen minuuttia. Silloinkin käytännössä hypnotisoituna (lue: tablettiin nauliintuneena).

Kesän aikana tulevan koululaisen reviiriä pitää hiljalleen laajentaa. Se on luottamuksen opettelemisen ohella toinen tärkeä kesäkotitehtävä minulle.

Kolmas, joskin kahta edellistä paljon helpompi, kesäläksy isälle on lapsen kaverisuhteiden pönkittäminen. Nyt, kun lomabudjetista on höylätty pari viikkoa, on käynyt karmean selväksi, että kesällä kavereiden kanssa pitää olla “aina, kun mahdollista”.

Suurin osa perheistä ei vietä koko kesää omalla tontilla. Kun reissuaikataulut menevät pahimmoilleen ristiin, on vaarana, ettei kavereita näe kuusivuotiaan näkökulmasta ilmaistuna ikuisuuksiin.

Siksi päivät jolloin kaverit ovat saman postinumeron alueella, pitää hyödyntää täysimääräisesti. Ainakin meillä tämä selvittely on toistaiseksi aikuisten hommaa.

Ekaluokkalaisen kuten koko perheen sattumuksia voi seurata myös Facebookissa tai Instagramissa. Tervetuloa!