Suomen länsi- ja itämurteiden kiistellyin ja samalla rakastetuin sanapari lienee vasta ja vihta. Olen kotoisin kielellisesti kyseisten murrealueiden sulatusuunista, joten minulle käy kumpi vain. Mutta se ei käy, että lapsi ei tiedä mitä kyseiset sanat tarkoittavat!
Olen jollottanut silloin tällöin muksuille perinnelaulua, jonka alku menee näin: “Lapsoset ketterät kotihaasta, koivusta oksat taittaa. Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa.”
Eräänä iltana satuin kysymään kuusveeltä, että muistaako hän mikä on vihta? Ei muistanut. Vasta herätti hänessä yhtä paljon tuntemuksia, vaikka hän joskus koivun oksanipulla onkin itseään rapsutellut.
Seuraavana aamuna tein samat kysymykset nelivuotiaalle. Tuloksen arvaatkin.
Täytyy myöntää, että olin hämilläni.
Ymmärrän kyllä, että vihta ja vasta ovat kaukana rivarikodin Prismalta ja piha-asvaltilta haisevasta arjesta, mutta silti!
Onneksi tuollainen vastan mentävä aukko sivistyksessä on helppo paikata. Viikonloppuna värkkäsimme siis mummulassa pari vastaa. Haimme metsästä oksat (huom. tähän pitää olla maanomistajan lupa), keskustelimme hies- ja rauduskoivun eroista, kokosimme vastat ja onnistuimme (onnistuin) jopa sitomaan vastan oikeaoppisesti vitsaksella.
Pappa lämmitti saunan. Kapusimme lasten ja vihtojen kanssa lauteille. Mätkimme. Haistelimme. Löimme löylyä. Mätkimme lisää.
Kyllä vain. Nyt lapset tietävät mikä on vihta ja vasta.
Aivan varma en tosin ollut, ymmärsivätkö he oikein vihtomisen perimmäisen jujun. Kaikkein hienointa heistä nimittäin oli päästä lyömään oksanippua täysillä isän selkään!
Mutta oli vastominen ilmeisesti muutenkin tehnyt vaikutuksen. Ainakin ekaluokalle syksyllä menevään. Hän vertasi hieman myöhemmin reissussa ollessamme: “Suihku on kuin lentokoneen perusluokka. Suihku ja sauna on business, mutta suihku, sauna ja vasta on kuin ykkösluokka!”
Ps. Samaisessa laulun alussa on toinenkin vanhahtava sana – kotihaka. Tiedätkös ilman Googlea mikä se on?
