“Puhu johdolle” ja seitsemän muuta työelämästä tuttua teesiä koti-isyyden testissä

Työelämän sanotaan olevan dyynaamista. Toistellaan, että käytössä on parhaat käytännöt ja viimeisimmät menetelmät. Päätin kokeilla, miten kahdeksan töistä tuttua juttua toimii koti-isyydessä.

1)Ison kihon vierailu

Työpaikalla olen oppinut, että ennen ison kihon vierailua siivotaan ja vähän täpistäänkin. Koululta tuli tiedote, että kihoja taas liikkeellä. Minua alkoi heti jännittää koko vatsalla – oikein useampia kihoja! Puunasin koko kodin.

Hieman myöhemmin, kun jännitys oli siirtynyt kaksikymmentä senttimetriä alemmaksi, kuulin että koti-isän kannattaa siivota koko kämppä vasta kihojen vierailun varmistuttua. Isoakaan kihoa varten ei kannata siivota etukäteen.

2)Virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia -hokema

Eräänä päivänä yritin viedä uhmaikää lähestyvän päiväunille. Hän pärähti itkuun, joka kaikuu vieläkin kämpässämme. Virhe! Otin opikseni. Seuraavana päivänä en vienyt häntä päiväunille. Sekään ei tainnut olla oikea ratkaisu.

Sitten kuulin, että maailmallakin menestystä niittäneessä Supercellissä virheitä juhlitaan oikein skumpalla. Päätin kokeilla (alkoholittomalla luonnollisesti). Kysyin lapsia väärällä hetkellä ulos. Virhe. Kippis! Sitten tein lasten mielestä väärää ruokaa. Virhe. Kippis! Kerhoonlähtiessä ehdotin lapselle väärää paitaa. Riita. Kippis! Iltapäivällä menin voittamaan Uno-pelin. Kippis. Sitten kippis! Kippis! Ja vielä kerran Kippis!

En ole varma, missä vaiheessa virheiden määrä ylitti laskentakykyni, mutta olihan minulla maukas iltapäivä.

3)Ergonomiaan pitää kiinnittää huomiota – erityisesti tuolin on oltava hyvä.

Niinpä. Ennen taaperoa viihdytettiin näin:

Mutta nykyään näin (kylppäriin kulku tosin vaikeutui 95 prosenttia, koska tuoli tukkii koko oviaukon):

4)Jos mikään muu ei työelämässä motivoi, niin palkkapäivä ainakin

Koti-isyydessä minua motivoi erittäin moni asia. Silti kirjauduin kädet innosta täristen verkkopankkiin, kun ensimmäinen kotihoidontuki oli maksettu. 211 euroa. Tuuletin ääneen – 211 euroa! Hetimiten soitin kuitenkin Kelalle ihmettelypuhelun: “Miksi korvaus vaativasta työstä maksetaan kerran päivässä, eikä kerran kuussa, kuten yksityisellä sektorilla on tapana?”

5)Säästöohjelmien vuoksi vältetään matkustamista ja suositaan puhelinpalavereita

Meillä ei juuri muita matkoja ole kuin koulumatka. Teinkin poitsin uudelle opettajalle heti toisena aamuna nykyaikaa henkivän ehdotuksen: juniori ei tule seuraavana päivänä enää kouluun, mutta ope voisi jakaa liitutaulunsa kuvapuheluun.

6)Jokin mättää, pidetään palaveri

Sehän se on työelämän perusratkaisu. Palaverissa kaikki kuitenkin naputtavat tietokonetta, eivätkä keskity asiaan.

Yritimme siivota kotona, mutta lapset olivat mieluummin hippaa sisällä. Paitsi taapero, joka kaateli palapelejä lattialle. Nostelin kaikki pöydän ääreen ja pidimme palaverin. Kaikki osanottajat tuntuivat kikkailevan jotain omaansa, eikä kukaan keskittynyt palaveriin.

7)Jos on ongelmia, puhu johdolle. Ylinkin johto on kiinnostunut duunareiden kuulumisista.

Pääkuvassapa se näkyykin. Yritin myös puhua talomme ylimmälle johdolle, joka on olohuoneen lampun johto. Kumpikin johto kuunteli asiaani vaiti ja vakavana!

8)Kun jonkun aksentista ei saa selvää kolmannellakaan yrittämällä, pyydetään lähettämään sähköpostia

Taapero selitti vimmatusti jotain. “Aaa-a-aa-a-aaaa ooo-o-oo poo-poo-poo! Oopo!” Erittäin selvästi artikuloiden sanoin hänelle: “Please, drop me an email!”

No, istumalihaksillehan se meni. Mutta ei se mitään. Niin se meni silloinkin, kun sovelsin koti-isyyden oppeja työelämään palatessani!

Testit jatkuvat Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa!