Trek Roscoe -kokemuksia: maastopyöräilyn iloa lapselle

Kaupallinen yhteistyö Trekin kanssa

Plussakokoisiin* renkaisiin siirtyminen on maastopyöräilevälle lapselle kuin tuju aamuinen kahvi taaperon valvottamalle. Boosti on yllättävän suuri, eikä se jää sivullisiltakaan huomaamatta.

*)Plussakoko tarkoittaa, että rengas on perinteistä maastopyöräkumia leveämpi, mutta kuitenkin kapeampi kuin läskipyörän rengas. Plussakoosta puhutaan usein myös semiläskinä.

Tällaiseen tulokseen tulin, kun kuusivuotiaamme hyppäsi kesäkuun lopussa Trekin pikku-Roscoen satulaan. Leveyden lisäksi renkaissa kasvoi toki halkaisijakin 20 tuumasta 24:ään. Isompi halkaisija ei kuitenkaan yksin selitä sitä, että välillä piti ihan tarkistaa, onko saman pikkuäijän kanssa metsässä.

Boostauksen saivat melkein kaikki ajamisen osa-alueet: hietikot ja märät paikat lienevät itsestään selviä, mutta lisänopeutta ilmestyi myös juurakoihin, kivikoihin ja mäkiin. Oikeastaan ainoa olosuhde, johon kasvanut rengas ei suuresti vaikuttanut, olivat nopeat neulaspolut. Ja käyhän se järkeen: suurempi ilmatilavuus joustaa epätasaisuuksissa ja isompi kosketuspinta parantaa pitoa sekä kantavuutta. Hyvällä polulla näistä ei iloa ole, ennemminkin pientä haittaa.

“Tämä pyörä ei paukuta pyllyyn. Tässä on paksut renkaat, jotka tuntuvat joustavan.”

Pikku-Roscoessa paljon oikeita ratkaisuita

Harvaa pyörätyyppiä on niin helppo kehua kuin lasten plussakokoista fillaria. Leveät renkaat antavat tarpeeksi joustoa, eikä pyörään todellakaan kannata miettiä joustokeulaa. Ne ovat kalliita, raskaita ja huollettavia. Eivätkä kuulemma edes toimi kevyen pikkupolkijan alla kovinkaan hyvin.

Roscoessa ei ole etuvaihtajaa eli edessä on vain yksi hammasratas. Yksinkertaisempien voimansiirtojen trendi on jyrännyt jo pitkään aikuisten maastureissa. Se on onneksi otettu mukaan Roscoehen. Etuvaihtajattomuus siirtää huomiota ajamiseen vaihteiden valitsemiselta. Ja poistaa jälleen yhden rikkoutuvan tai ainakin huollettavan kohteen. Välitykset eivät silti lopu kesken juuri missään Suomen olosuhteissa.

Myös geometriassa eli pyörän rungon muodossa Trekin insinöörit ovat onnistuneet. En pysty perustelemaan tätä numeroilla, mutta lapsen varmuus ajamisessa kertoo minulle, että pyörä on toimiva.

Poikamme aloitti 24-tuumaisella pysäytettyään mittanauhan 128 cm kohdalle. Pyörä näytti hänen allaan isolta, vaikka Trekin taulukon mukaan se on sopiva 127 cm alkaen. Ensimmäinen reissu metsään pääsi yllättämään: vaikka fillari näytti isolta, kuski hallitsi pyörää, eikä toisinpäin.

Hyvä suunnittelu ja fiksut valinnat vaikuttavat myös siihen, että Roscoe ei ole painoltaan ankkuri. Ei se toki ole markkinoiden kevein 24-tuumainen maasturi, mutta plussakokoiseksi paino on ok.

“Tällä pääsee sinne minne haluaa. Tuntuu helpolta ajaa.”

Muutamat osavalinnat ihmetyttävät

Roscoe tuntuu myyneen kesän aikana hyvin. Niin paljon niitä maastossa tulee vastaan. Eikä ihme. Se on hyvä pyörä.

Yhtä jaksan kuitenkin ihmetellä: miten tällaiseen pyörään on päätetty laittaa Shimanon halvin mahdollinen takavaihtaja? Vaihtaja, joka menee solmuun jo kuullessaan sanan osuma. Eikä kulutuskestävyyskään ole maastossa häävi. Muutama dollari lisää, parempi vaihtaja pyörään ja asiakas olisi huomattavasti pidempään tyytyväinen ostokseensa.

Myös jarruja hieman ihmettelen. Silti ymmärrän mekaanisiin jarruihin päätymisen hyvin verrattuna takavaihtajavalintaan. Nestejarrut ovat kuitenkin vaihtajan päivittämisen jälkeen ostoslistallamme seuraavana.

Ei sillä, etteikö Roscoe pysähtyisi vaijerivetoisilla levyjarruilla. Kyllä pysähtyy! Nestejarrujen huolettomuus ja tunto vain ovat tätä päivää.

Roscoen jarrujen kunniaksi pitää sanoa, että kahvoissa on etäisyyssäätö. Se on olennainen asia, jotta jokainen lapsi varmasti yltää jarrukahvoille riittävän hyvin.

Haimme pyörämme Oulun isoimmasta pyöräilyn erikoisliikkeestä eli Pyörä-Suvalasta, jossa se oli kasattu ja säädetty viimeisen päälle.

Muutama päivä sitten fillari kävi samassa paikassa ensihuollossaan. Kehuin henkilökunnalle Roscoen konseptia, mutta kritisoin vaihtajaa ja jarruja. Ilokseni kuulin, että asiasta on mennyt palautetta Trekin organisaatiossa varsin ylös. Mielenkiintoista nähdä, millaisia ratkaisuita voimasiirrossa ja vauhdinsurmaajissa on tulevien vuosien malleissa.