Tulin maininneeksi eilen, että yöllä saattaa sataa lunta. Aamulla pojan ensimmäinen kysymys olikin sitten yllätyksettömästi, että onko yöllä satanut. Ja ennen kuin kumpikaan aikuisista kerkesi nostaa päätään tyynystä, kysymys oli toistettu puolenkymmentä kertaa.
Ei muuta kuin sälekaihtimia aukomaan. Ja kyllähän sieltä taivaalta oli satanut töihin lähtevien perheautoille voimaa! Veikkaanpa hitusen pahoitellen, että rivarinaapureissakin kuultiin visuaalista havaintoa seurannut huuto: “Äiiiiiitiiiiiii, yöllä on satanut luntaaaa!”
Tuo on niitä hetkiä, kun lasten pulputus pitäisi saada tallennettua. Muutamassa minuutissa käytiin läpi aamupäivän suunnitelma, joka sisälsi kaikkea mahdollista lumesta tehtävää – enkeleistä lumileijonaan! Vanhemman näkökulmasta hienointa oli, että poika kysyi täpinöissään tytöltä: “Haluatko, että opetan sinut pyörittämään isoja palloja?”
 |
| “Ensiksi tehdään iso liukumäki!” |
Pakkasta oli sen verran paljon, että palloja ei saanut tehtyä. Mutta kyllä pihamaalla silti riemua riitti. Tässä pari tunnelmapalaa kuvien muodossa.
 |
| Huomaa viileä, mutta lämmin, vaimon tekemä pipo! |