Arjen Afrikan tähteä

Siirretäänpä perhe-elämä hetkeksi Afrikan tähden pelilaudalle. Fiiliksissäni vaimo lentää parasta aikaa kohti Tangeria tähti hallussaan ja meikäläinen on juuri kääntämässä rosvolaattaa.

Näin siitäkin huolimatta, että kolmannen odotus on ajanut vaimon kipujen vuoksi lähestulkoon petipotilaaksi. Mutta kun itsellä on takana huikea jakso kotona lasten kanssa, niin vaimoa odottava lapsiperheen arki tuntuu Afrikan tähdeltä minua odottavaan duuniin palaamiseen verrattuna.

Tiedän toki, että asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta minkäs fiiliksilleen voi?

Hevosenkenkiä tässä versiossa ei ole olemassa, mutta onneksi arvokiviä sentään on kääntynyt viimeaikoinakin esiin silloin tällöin.

Rubiini on ehdottomasti se, että poika on päässyt kerhoilun makuun. Viime keväänä kerhoon lähteminen aiheutti välillä jopa itkua. Nyt on eri ääni kellossa. Heippahalausta joutuu välillä kerhon edessä suorastaan vonkaamaan, kun juniorilla on niin kiire touhuamaan.

Syitä lienee pojan yleisen kasvamisen lisäksi kaksi. Viisivuotiaiden kerhossa tehdään vaativampia juttuja, joita myös markkinoidaan pre-eskari -asioina. Ratkaisevin tekijä lienee kuitenkin se, että poju on löytänyt viimein kerhosta leikkikaverin. Ja niin hyvän leikkikaverin, että syyslomalle on puolittain suunniteltu kyläilyä tai ainakin leikkipuistotreffejä.

Smaragdeja on kolme, kuten Afrikan tähdessä kuuluukin.

Ensimmäinen on se ilo, joka välittyy pojusta, kun hän viimein oppi ottamaan keinussa itse  vauhtia. Sitä on opeteltu paljon, mutta jotenkin rytmiä vain ei ole löytynyt. No nyt on löytynyt! Kerhossa, missäs muualla. Sen verran kovasta jutusta on kyse, että kundi ei ollut malttanut edes leikkiä uuden tuttavuutensa kanssa pihalla, kun oli pitänyt koko ajan vain keinua!

Toinen vihreä jalokivi on tytön keskittymiskyvyn ja puheen kehitys. Ei ole kauaa siitä, kun kirjan lukeminen tarkoitti korkeintaan aukeamaa. Nyt Mimmi-lehmä voi käydä uimahallireissunsa ihan ilman keskeytyksiä. Keskittymisen parantuminen näkyy myös Lego-sarjojen värkkäämisessä. Muutama kuukausi sitten ohjeista tekeminen tarkoitti lähinnä sopivan ohjeen valitsemista ja sen jälkeen ukkeleiden päiden ja vartaloiden swappaamista. Nyt kuitenkin keskittyminen riittää ihan mainiosti jo pienen kaivinkoneen kokoon näpräämiseen.

Ja mitä tapahtuu, kun kaivuri on valmis. Pikkurouva ottaa sen ja alkaa kertoa tarinaa!
 
Kolmas smaragdi kääntyi esiin läheiseltä päiväkodilta. Meille ja parille tuttavaperheelle löytyi liikuntasalivuoro. Sali on pieni, mutta siellä on palloja, patjoja, maaleja, mailoja, tunneleita ja paljon muuta. Käytiin tänään hieman tutustelemassa ja päähän liimautuneista hiuksista päätellen myös juniorit pitivät ideasta.

Yksi topaasi löytyy sadan metrin etäisyydeltä kotoamme. Kankaalle on rakennettu koko kesä leikkipuistoa. Olemme käyneet melkein päivittäin punakeltaisen aidan vieressä katsomassa, että jokos. No tänään aita oli poissa ja puisto ensimmäistä päivää auki! 

Muita topaaseja ei nyt ole. Pitää keskittyä pitämään rosvolaatta pois mielestä.

Leave a Comment