Blogissa on ollut reilut pari viikkoa hiljaista kuin pikkukunnan turisti-infossa talvipakkasilla. Kävi niin kuin vanhassa vitsissä, jonka mukaan parisuhteelle tekee hyvää, kun pariskunta käy pari kertaa viikossa ulkona: vaimo esimerkiksi perjantaisin ja mies lauantaisin. No, ensin vaimo oli vajaan viikon reissussa ja seuraavana päivänä minä lähdin lähes yhtä pitkälle keikalle.
Omasta YH-ajastani iso siivu kului vanhempieni luona. Maalla oli jälleen tekemistä niin, että aika kului sangen nopeasti. Lasten mieleen taisi jäädä päällimmäisenä serkkujen kanssa melskaaminen, hinattavan nivelnosturin kyydissä reiluun kymmeneen metriin nouseminen ja pienet puuaskartelut. Mummu ja kaikki lastenlapsensa kävivät myös ihailemassa jälleen naapurin kanoja ja tällä kertaa tyttökin oli uskaltanut tutustua munijiin tarkemmin.
Kotosalla emme touhunneet muuta erikoista kuin kävimme katsomassa Oulun krossisyksyn avausosakilpailua. Tapahtumassa oli melkoisen hyvä pöhinä – harvoin arki-iltana näillä leveyksillä näkee sataa pyöräilijää kiertämässä samaa kukkulaa edestakaisin!
 |
||||||
| Lapset jaksoivat kannustaa ja kysellä pyörätapahtumassa reilun puolen tunnin ajan. Mummulassa tehty jänisräikkä oli tehokäytössä. |
ps. Tyttären kehityksestä täytyy tehdä jälleen yksi merkintä: värit alkavat olla hallussa. Hienoa huomata, että tyttö perhekerhon kahvihetkessä valkoista mukia vaatiessaan todella tarkoittaa valkoista mukia.