Ensin tuli kolme-neljävuotiaan lausumana aikuista hieman raflaava jankutus: “Ethän pelkää – jos pää lentää!”
Oli suhteellisen helppo päätellä, mistä seniorijuniori omaksui “ihanan” riiminsä. Edellisviikonloppuna oli vietetty aikaa hieman vanhempien serkkujen kanssa. Ja veikkaanpa, että siihen taloon länkytys oli löytänyt tiensä serkkujen toisilta serkuilta. No, seuraavaa loikkaa ei tarvitse veikata. Meiltä hokema siirtyi todistetusti parin viikon viiveellä toisen puolen serkuille. Jälleen hieman nuoremmille.
Pään lentämisen pelkäämättömyys meni ohi melko äkkiä. Onneksi.
Mutta sitten tuli jo myöhäisellä jurakaudella keksitty lällättely, jonka perusmuoto taitaa mennä “lälläl lälläl lieru, sulta pääsi pieru!”
Sitä on nyt hoettu kuukausikaupalla. En osaa olla edes ylpeä lasten luovuudesta, kun sama nuotti taipuu mitä erinäisimpiin muotoihin. Voi ärräys, kun voi olla rasittava jankutus!
Mutta miksi se on lapsille niin mieluinen? Ehkä siksi, että se on pohjimmiltaan kai haaste leikkiin. “Lälläl lälläl lieru, etpä saa kiinni…” Kai hokema muissakin tilanteissa siis houkuttaa lapsia yhteiseen tekemiseen. Ehkä. Ja onhan se toisaalta riimi.
Mutta miksi se ärsyttää aikuista niin paljon? Kai siksi, että se on lällättelyä. Ja lällättelyssä yleisesti on kyse kohteen dissauksesta. Sieppaa kerta toisensa jälkeen, kun melkein viisivuotias julistaa puolta nuoremman siskonsa vauvaksi.
Ehkä tuokin asia pitäisi pystyä päästämään korvasta sisään ja toisesta ulos. Aina ei pysty.
Kenties kyseessä on vain lasten huumori ja ehkäpä oikeimmassa onkin tytär, joka väänsi sinisilmäisesti lällätyksen muotoon: lälläl lälläl lieru – minulta pääsi pieru!
ps. Käytiin hiljattain alussa mainittujen vanhempien serkkujen luona iltakylässä. Tuli jälleen kerran sellainen fiilis, että missäs vaiheessa nämä näin isoiksi kasvoivat. Serkkutyttö (8v) ja poikamme istuivat ulkona, kuuntelin keskustelua.
Poika: “Tehtiin papan kanssa puumajasta liukumäki alas.”
Serkku: “Miten te sen teitte?”
Poika: “Kiinnitettiin sellainen levy majaan ja laitettiin pöytä tueksi levyn alle.”
Serkku: “Millainen levy?”
Poika: “Sellainen kiiltävä ja liukas.”