Jos pitäisi pojat on poikia -sanonnasta, niin viikonloppuna olisi totta vie ollut hyviä paikkoja sen käyttämiseen. Pappa oli nimittäin värkännyt jo jonkin aikaa sitten kuusen oksasta ison jousipyssyn. Seniorijuniori oli luonnollisesti aivan liekeissä, kun pääsi papan kanssa ampumaan jouskarilla.
Varsinainen show alkoi, kun pihaan ilmestyi fasaaniuros kukkoilemaan soidinkiimassaan. Poju sai päähänsä, että fasaanista saisi hyvää lihaa. Taisipa mainita, että siinä olisi oivallinen äitienpäivälahjakin. Ja kun pappa oli juonessa mukana, niin voi sitä vaanimisen ja hihkumisen määrää, kun fasaania muka jahdattiin pitkin tonttia. Pappa “pääsi kerran ampumaankin”, mutta saaliista ei ollut jäänyt paikalle kuin kaksi komeaa sulkaa. Ne pappa ja poika luonnollisesti kiinnittivät pipoihinsa kuin suuremmatkin intiaanipäälliköt.
Yritimme vaimon siskon kanssa kertoa metsästyksen välissä pojulle, että ei luontokappaleita niin vain saa metsästää. Valistusyritys taisi kuitenkin tulla hieman väärällä hetkellä, sillä poika kommentoi muun muassa näin:
“Älä pappa noista välitä – mennään!” ja “ammutaan lintu ensin ja jutellaan sitten!”
 |
Seuraavana päivänä pappa oli värkännyt pojan kanssa pienemmän jousipyssyn. Jälleen oli riemu rajaton, kun poika jaksoi käyttää asetta hieman paremmin. Ei se nuoli neljää metriä enempää lentänyt katajaisellakaan jousella, mutta se ei näyttänyt olevan olennaista! Ja kun pappa vielä antoi röllipukunsa päähineen ja hanskat pojalle lainaan, niin puolen päivän leikki oli valmis.
Eniten tuossa metsästysleikissä ihmetyttää se, että mistä poika on saanut siihen vaikutteet. Lähipiiristä ei aktiivisia metsästäjiä löydy, joten mallioppimisesta ei oikein voi olla kysymys.
Pitkään viikonloppuun sisältyi lasten kannalta muitakin hienoja juttuja. Molemmat pääsivät ihmettelemään papan kanssa voimalaitoksen ohijuoksutusta, katiskoihin uineita kaloja ja ottamaan kyytiä puutarhatraktorin perässä vedetyssä leikkiveneessä. Hymyä riitti!
Vappuna jäi sima juomatta. Vahinko otettiin nyt takaisin, kun mummi oli säästänyt juhlajuomaa pikkuväelle. Menekki oli taattu.
Äitienpäiväksi karautimme kotilaitumille. Ohjelma oli varsin perinteinen. Äiti sai aamupalan sänkyyn ja lapset luonnollisesti auttoivat sen syömisessä. Vaimo sai lahjaksi pojan kerhossa kasvatetun mustasilmäsusannan taimen ja lounas oli tavallista juhlavampi.
Juhlinnan jälkeen jatkettiin arkisesti kuuraamalla terassi kesäkuntoon. Senkin puolesta kesä saa tulla.
Disclaimer:
Jos blogia sattuu lukemaan joku, jolla aamu-Paulig on ollut turhan kitkerää, niin mainittakoon, että pappa ei luonnollisestikaan fasaania yrittänyt oikeasti ampua, vaan metsästäjien seikkailu tapahtui luontokappaleita vahingoittamatta tai uhkaamatta.