Nämä ovat välillä niin loistavia, että tässäpä muutama perjantai-illan piristys jaettavaksi saakka:
* Poika etsii munaleikkuria: “Haluan pistää tämän munan sirpaleiksi”
* Lasten huoneesta kuuluu meteliä, kun pitäisi jo nukkua. Molemmat kersat seisovat sängyssään. Olen aika vihainen. Poika toteaa kirkkain silmin: “Tällaisia me olemme!”
* Seniorijuniori tuhertaa pettymysitkua väsyneenä. Pyydän syliin, että mietitään jotain mukavaa. Vastaus on ytimekäs: “Ei kelpaa!”
* Poika on päässyt mummin ja papan tykönä makean makuun. Lisäksi vasta on katsottu serkkujen kanssa Nalle-Puh -elokuvaa. Tarjoan marjoja. Poika seisoo keittiön penkillä ja vastaa kohteliaasti: “Kiitos, mutta ei maistu. Jokin makea olisi nyt hyvää.” Ajatusta siivittää erittäin Nalle Puh -mainen vatsan sively pyörivin liikkein.
* “Miten se sydän voi pumpata verta, eihän siellä ole jalkapumppua?”
* Pikkusiskolla on nuha. Poika hoksaa: “Nenätauti!”
* Salaatin päälle on dumpattu lounaspöydästä jääneet kurkku- ja tomaattiviipaleet. Päivällisellä löytyy tomaattisiivu, kun poika on jo lapioinut jonkin aikaa ruokaa suuhunsa: “Täällähän on koottu tomaatti!
Kiitos piristyksestä! Olin vasta 5-vuotiaan lainalapsen kanssa menossa Hollihaan liikennepuistoon ja hän aivasti auringon paistaessa silmiin. "Aurinko meni nokkaan!"
P.S. Joko olette käyneet liikennepuistossa?
Tää oli hyvä! 😀
Tää oli hyvä! 😀 Etenki tuo nalle puh juttu.
Ollosta hyvä! Loistava on kullä lainalapsesikin kommentti. Ei ole tehty kovinkaan montaa hommaa "kesälistalta", kun kesäpaikka on vienyt koko perheen tänä suvena mennessään.
Mukava lukea, että piristävät muitakin kuin "asianosaisia". Ja todella mukava, että jaksoit kommentoida blogia. Vuorovaikutus on parasta ja lisää kummasti motivaatiota kirjoittamiseen.