Mahtaa naapurusto ihmetellä tätä meikäläisen isyyttä. Kesällä mesoan lapsille, että ei saa mennä ulos sukkasillaan. Mutta katsopas kun on talvi, silloin usutan lapsia sukkasillaan lumeen!
Talvisessa ulkona sukkasillaan hillumisessa on kyse tietenkin villasukkajuoksusta – paljasjalkajuoksun suosion myötä suuren yleisön (mukaanlukien meidän perheemme) tietoisuuteen noussut ilmiö.
Parina talvena olemme kokeilleet lasten kanssa. Kihelmöivää touhua. Ei niinkään jalkojen osalta, vaan fiiliksenä. Tuntuu erikoiselta kävellä tai juosta lumella, kun tuntee jalkapohjassa pinnan muodot. Ja myös hiekoitussepelin – syy, jonka vuoksi metsäpolut ovat tähän hommaan paras baana.
Lasten mielestä parasta on kulkea sukkasillaan hangessa. On se kieltämättä mielenkiintoista itsestäkin, kun lumen rakenteen tuntee jalassa aivan eri tavalla kuin jäykkäpohjaisella kengällä astuessaan.
Näin se onnistuu
1. Olemme käyttäneet päällekkäin kolmea sukkaa: alimmaksi napakka tavallinen sukka, jonka varsinainen tehtävä on pitää villasukat mahdollisimman hyvin jalassa. Kaksi ulointa sukkaa ovat mahdollisimman napakoita villasukkia.
2. Joskus sukat meinaavat hyvästä istuvuudesta ja pitkästä varresta huolimatta valua pois jalasta. Tätä vastaan olemme yrittäneet taistella kääntämällä alimmaisen sukan vartta pätkän verran villasukan päälle. Netistä bongasin joskus, että myös kuminauhavirityksiä sukkien varren päällä käytetään.
3. Pakastinlämpötila on parempi kuin jääkaappilämpötila. Oikeasti emme ole kokeilleetkaan plussakeleillä, mutta jos lumen lämpö on vain muutaman asteen pakkasella, alkaa sukkiin kertyä lunta helpommin kuin kunnon pakkasella.
4. Lasten kanssa sopiva villasukkapyrähdys on vartista maksimissaan puoleen tuntiin. Kylmä alkaa hiipiä varpaisiin, vaikka kuinka liikkuisi. Aikuisia olen myös nähnyt varoiteltavan, että äkkiseltään jalat saattavat olla ihmeissään, jos kovin pitkän matkan hölkyttelee villasukkasillaan.
5. Mitä enemmän jalat ovat ilmassa, sen pidempään ulkona pärjää. Toisin sanoen: seisoskellessa jalat alkavat paleltua nopeammin kuin juostessa. Ei kovin yllättävää.
6. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että sukille saa sanoa lenkin jälkeen bye bye. Yllätyin. Käytännössä sukat eivät muutamalla pyrähdyksellä ole kuluneet yhtään.
