Päätänäni olisin pudistellut. Ehkä vähän naurahtanutkin. Nimittäin jos joku olisi tammikuussa (tai vaikka helmikuussakaan), väittänyt, että näen päivän jolloin Suomessa on käytössä valmiuslaki.
Mutta niin kävi, että korona puski meidät valmiuslain aikaan 18. maaliskuuta. Synkältä näyttää, mutta tässäkin asiassa on hopeareunus. Lue meille äitikulta -blogin Tiia haastoi minut miettimään surkeiden aikojen hyviä puolia.
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin
1. Autoilukilometrit viimeisen viikon ajalta noin 20! Tämä on vain kahdenkymmenen kilometrin päässä ideaalisesta!
2. Perheen yhdessäolo sopii meille hyvin. Kukaan Isäkuukausia seurannut tuskin tästä yllättyy.
On mukava puuhata lasten kanssa. Ja minusta on suorastaan mielenkiintoista nähdä kakkosluokkalaisen etäkoulunkäyntiä. Sen tukeminen ei ole koko aikaa helppoa, ja olen käynyt pojan huoneessa jo isoäänisiäkin keskusteluita. Siitä huolimatta: on mielenkiintoista nähdä millaisia tehtäviä ja miten juniori tekee.
Koko perheen yhteistä aikaa meillä ei ole, koska vuorottelemme etätöitämme: toinen huolehtii perheestä, toinen töistään. Käytännössä siis jompi kumpi tekee töitä koko ajan suunnilleen aamuseitsemän ja iltakymmenen välillä.
3. Kotimaisen ruuan ja ruokaomavaraisuuden arvostus tuntuu nousseen. Pelkään kyllä, että asia unohtuu heti kun koronan takavalot painuvat horisonttiin. Mutta pessimisti ei pety – jospa olen väärässä.
4. Pitkän vauhdin jälkeen Suomi on viimein ponnistanut digiloikkaan. Suomen kouluissa on puuhattu digiloikkaa ainakin kymmenen vuotta. Minun kapean katsontani mukaan loikka on tarkoittanut sitä, että liitutaululta on otettu askel valkotaulun käyttöön.
Koronauhka sulki koulut ja opetus siirtyi yhdessä yössä etämoodiin. On otettu käyttöön virtuaalityötiloja, nettisivuja, digitaalista kommunikaatiota. Tästä on varmasti hyötyä vielä sittenkin, kun koululaiset palaavat uhmaamaan opettajien olematonta auktoriteettia koulun seinien sisään.
5. Kauppareissut ovat supersujuvia. En ole nähnyt viimeisen puolentoistaviikon aikana kaupassa yhtään käytävän täyttävää kuulumistenvaihtorinkiä. Sujuvuus voi toki johtua siitäkin, että en uskalla tällä hetkellä ottaa lapsia mukaan safkashoppailuun.
6. Luonto kiittää. Vähemmän liikennettä ja vähemmän kulutusta. Luonto hymyilee tämän yhtälön ansiosta tänään vähän enemmän kuin eilen. Tai voi ainakin aavistuksen vähemmän huonosti.
Ilahduttavaa on ollut myös huomata, että kun harrastukset ovat tauolla ja liikuntapaikat kiinni, tavallista useampi on lähtenyt ulos ja luontoon.
7. Moni on joutunut ottamaan pakkokurssin etätyöhön. Alku voi olla kankeaa (tai ainakin rikkonaista, jos kotona pyörii samaan aikaan muksulauma elätettävänä), mutta uskoakseni etätyön määrä jää pysyvästi entistä korkeammalle koronan jälkeen.
8. Yhteisöllisyys, avuliaisuus ja yhteenkuuluvuus ovat nousussa. Joku sanoi, että korona on kolmas maailmansota. Koko maailma taistelee näkymätöntä vihollista vastaan.
Väite tuntuu ainakin vielä liioitellulta. Yhteisöllisyyden näkökulmasta maailmansotavertaus toimii jo nyt: yhdistihän toinen maailmansotakin Suomea sisällissodan jäljiltä. Onneksi tämän hetken hopeareunus ei kierrä aivan yhtä synkkää pilveä.
9. Kotitekemiseen on tarjolla vinkkejä enemmän kuin koskaan ennen. Kuten kakkoskohdasta huomaa, ei tekemisestä ole ollut vimeisen viikon aikana(kaan) meillä puutetta. Mutta onhan se silti hienoa, että netti pursuaa tällä hetkellä ideoita kotiin: mitä tehdä lasten kanssa, kuinka jumpata kotona, mitä pelejä pelata perheen pienimpien kanssa.
Ps. Myös Sesse ja Poika -blogissa pohditaan koronan mukanaan tuomia myönteisiä juttuja.
Tässä kaikessa on kyllä hyvätkin puolensa ja kivasti oletkin niitä löytänyt! <3
Tsemppiä näihin aikoihin!
https://www.kotonajakaupungilla.fi/
Kiitos! Ja tsempit myös sinne suuntaan – kyllä näistäkin ajoista selvitään!