Viime vuosina perheemme vaatteet ovat haisseet liian harvoin savulle.
Vuosituhannen alussa teimme tyttöystävän ja kaveriporukan kanssa vähintään yhden vaellusreissun vuodessa. Ja pienempiä retkiä tilkkeeksi. Vietimmepä juhannustakin useampaan otteeseen paikoissa, joihin mobiiliverkon signaali ei yllä vielä tänä päivänäkään.
Näistä hienoista kokemuksista huolimatta olemme löytäneet perheen pikkulapsiaikana hetkiä retkeilylle ja tulistelulle ani harvoin. Edes korona ei puskenut meitä keväällä metsään.
Esikoinen aloitti syksyllä uuden harrastuskokeilun: partion. Melkein samaan aikaan hän alkoi kysellä, koska menemme yhdessä patikoimaan. Mahtavaa!
Syysloma loi puitteet, joissa pojan toiveeseen pystyi vastaamaan. Suuntasimme tänä vuonna perustetulle Haaruksen retkeilyreitistölle Alahärmään, aivan Power parkin naapuriin.
Vietimme pisimmällä – 5,2 kilometrin Korpin kierroksella – yli neljä tuntia. Emme kiirehtineet polulla, mutta emme varsinkaan nuotioidessa. Lapsi sai värkätä tulet ja virittää Trangian. Keräsimme vaatteisiimme savua oikein kunnolla ja söimme “alkupalaksi” pussipastaa, pääruuaksi Kabanossia ja jälkkäriksi itseoikeutetusti paistettuja vaahtokarkkeja.
Yksi lapsen lause jäi mieleeni luultavasti vuosikausiksi: “Tämä päivä on täyttänyt kaikki odotukseni!”
Kokemuksia Haaruksen retkeilyreitistöstä
Haaruksen reitistö koostuu useammasta rengasreitistä, joista pisimmän siis kiersimme. Käytännössä Korpin kierros on useamman lyhyemmän yhdistelmä ja sisältää lähestulkoon kaikki alueelle merkatut polut.
Reitti oli erittäin helppo, mutta silti mielenkiintoinen ja paikoitellen varsin kauniskin. Isää hieman häiritsi, että koko ajan kuljettiin tien lähettyvillä. Väylä oli onneksi rauhallinen kuin sisävesilossireitti talvella ja vilkkaammin liikennöidyt tiet niin kaukana, että metsässä oli oikeasti hiljaista. Eikä ihmisiäkään keskellä viikkoa näkynyt lisäksemme poluilla kuin neljä.
Yhteiskuntainfrastruktuuri oli vahvasti läsnä myös reitistön ainoalla nuotiopaikalla. Aivan vieressä kulki teräslanka-aita, jonka sisään jää massiivinen – mutta onneksi hiljainen – vedenottamo. Tulistelupaikalla oli valmiina jonkin verran puita.
Retkeilyreitistö on rakennettu vanhojen hiekanottokuoppien ympäristöön. Niiden ansiosta alueella on useita hiekkamontuista muodostuneita lampia. Näitä mielenkiintoisempia monttuja olivat reitin eteläisen alkupään historialliset asumispainanteet, pyydyskuopat ja tervahaudat. Näistä riitti pohdinnan juurta kolmosluokkalaiselle.
Kaiken kaikkiaan Haaruksen retkeilyreitistö oli helppo kohde. Erämaatunnelmasta ei voi puhua, luonnonrauhasta kylläkin. Paikka sopisi hyvin varsin pientenkin kanssa retkeilyyn.
