Appivanhemmilla on näpsäkkä luksusteltta. Yleisemmin sellaista taidetaan kutsua asuntoautoksi. Vaimon vanhemmat tarjosivat meille mahdollisuutta kokeilla, miltä yhdeksi korona-ajan hittilajeista noussut karavaanailu tuntuu kolmilapsisen perheen näkökulmasta.
Lähtöasetelma ei ollut helpoin mahdollinen. Useamman vuoden takaa olevien kokemusten perusteella olin vahvasti sitä mieltä, että alle kuukauden reissulle ei kannata lähteä. Niin paljon asuntoautoiluun liittyy valmistelua ja toisaalta reissun jälkeistä siivousta, purkamista ja muuta huoltoa.
Vaimo puolestaan oli sitä mieltä, että viikon reissu olisi sopiva kuin metsämarjat puuron päällä.
Tästä ei-niin-pienestä näkemyserosta huolimatta käänsimme auton kokan heinäkuun puolivälissä etelää kohden. Pysähdyimme Sastamalassa nukkuaksemme, mutta ensimmäinen varsinainen kohde oli Fiskars.
Fiskars – pyöräilyä matkaparkista
Kahvila Pesulan matkaparkista teimmekin parin päivän aikana mukavia retkiä pyörillä alueen suhteellisen kuuluisille maastopyöräreitille. Lisää näistä pyöräilykokemuksista oheisessa Lapsi pyöräilee – tilin Instagram-julkaisussa.
Tutustuimme myös historialliseen ruukkimiljööseen koko perheenä pyöräillen. Kauniin ympäristön lisäksi ihmettelimme turistien suurta määrää. Keskipäivällä kylän läpi ei oikeastaan voinut pyöräillä, vaan oli pakko taluttaa.
Matkaparkki tarkoittaa parkkipaikkaa, jossa pientä maksua vastaan saa pieniä palveluita. Fiskarsissa tämä tarkoitti medialaitteiden ruokinnan kannalta olennaista sähköpistoketta, bajamajaa (kahvilan aukioloaikojen puitteissa kahvilan WC) ja kahvilasta leiliin saatua ruuanlaittovettä. 15 euroa yö.
Kun suihkua ei ollut, kävimme fillarointien jälkeen asuntoauton suihkussa. Suihkusta en tosin puhuisi, vaan hien laimentamisesta vedellä. Siihen viittaa sekin, että käytimme kahden vuorokauden aikana kaikkiaan alle 120 litraa puhdasta vettä.
Käsityöläisten, pikkukauppojen ja turistimassan vuoksi fiilis oli jotenkin hyvin Suomenlinnamainen. Kaiken kaikkiaan aurinkoisella kelillä Fiskars oli oikein miellyttävä turismointipaikka. Voisi sanoa, että Fiskars on kesäkylä!
Hanko pääsi yllättämään
Oranssimustien kirveiden sukujuurilla vaihdoimme jo alkumatkasta reissubiisiksi valikoituneen Niilan Sukupolvien unelman hetkeksi Kasmirin Vadelmaveneeseen.
Ja voihan Hanko minkä ensikertalaisille teit! Jos on pohjoisimmassa Lapissa hankala uskoa, että on Suomessa, niin samaa voi näköjään sanoa Suomen eteläisimmästä kolkasta! 30 km hiekkarantaa, meren pieksemiä komeita käkkärämäntyjä, korkeita silokallioita, uskomattoman hienoja vanhoja villoja sekä merta, merta ja merta. Vierailun ainoa huono puoli oli, että Kalajoki tai Hailuoto ei tunnu tämän reissun jälkeen miltään.
Hangon leirintäalue oli lasten mielestä reissun paras. Syy lienee kolmessa pomppulinnassa. Vanhempien mielestä koko leirintäalue olisi kaivannut akuutisti auttavia käsiä. Tammisaaressa olisi ilmeisesti ollut paremmin hoidettu leirintäalue, mutta sieltä ei olisi ollut pyöräilymatka Mannerheimin aikanaan omistamaan kahvilaan ja muihin Hangon nähtävyyksiin.
Hangosta jäivät mieleen myös komeat autot ja se, ettei Suomen eteläisimpään kolkkaan saanut kulkea kuin jalan. 3 km kävely suuntaansa kuulosti vielä liian hapokkaalta, mutta vannon, että Tulliniemi merkittiin isosti perheemme must see -listalle.
Ihastuimme Hankoon niin, että puhuimme leikkimielisesti jo mökin hankkimisesta sieltä. Onneksi kuulin aboriginaalilta, että koronan myötä ”kaikki ovat halunneet kakkosasunnon Hangosta” ja kaikki vähänkin myyntikelpoiset kiinteistöt myyty. Kuulin myös, että talvella Hanko ei ole ihan yhtä hemaiseva kuin kesällä. Useampi kuukausi räntää, pimeää ja liukkautta. Hanko on kesäkaupunki!
