Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Menneiden puolentoista vuorokauden aikana olen pohtinut useampaan otteeseen, että mitenkähän arki määritellään. On ollut niin mukavaa, että olen miettinyt, voiko tätä enää arjeksi kutsuakaan! Tässä lyhyt kronologinen katsaus aiheeseen. Poju oli eilen aamupäivän kerhossa. Sen aikana minulla ja tyttärellä kävi vieraita: kummityttö isänsä kanssa ja toinenkin kaveri puolivuotiaan poikansa kanssa. Poju tosin nukkui melkein koko … Read more
Työelämässä on mantra, jonka mukaan kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemällä. Kahden lapsen hoitaminen on nyt duunini, joten päätin astua mukavuusalueen rajan yli ja mennä perhekerhoon. No, rehellinen ollakseni minun oli hieman pakko. Seniorijuniorilla alkoi tänään kerho ja sinne meneminen on aiheuttanut etukäteen pientä kiemurtelua. Niinpä lupasin, että odotamme juniorin kanssa kerhopaikan käytävässä ensimmäisellä … Read more
Viikko takana. Monta edessä. Miten on mennyt? Paljon paremmin kuin uskalsin odottaa! Yhtenäkään päivänä en ole luonut kaihoisia katseita kelloon ajatellen, että milloinkahan vaimo on kotona. Minusta se on hyvä merkki. Tai kuten kummitytön äiti sanoi, jos olisin jo nyt katsellut kelloa iltapäivisin, niin se olisi talvea ajatellen erittäin huono merkki. Niin, kesä saapui viimein! … Read more
Muijan ammatti on sellainen, jonka parhaiksi puoliksi ennenvanhaan mainittiin kesä-, heinä- ja elokuu. Nykyään koulut pakkaavat alkamaan ennen elokuun puoliväliä, mutta siitä huolimatta meillä oli ruhtinaalinen noin kymmenen viikon koko perheen yhteinen kesäloma. Huomenna on sen viimeinen päivä. Kuinka loma sitten meni? Vastaus on tismalleen sama kuin lyhyemmänkin vapaan jälkeen: liian nopeasti. Summasimme vaimon kanssa … Read more