Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Onhan se vauva siellä vaunuissa hereillä! Tuupa tänne iskän syliin, niin silmitellään ja jutellaan. Miten sinulla on tänään mennyt? Oletko nukkunut koko päivän? Ai et, no hyvä. Eikä ihme, nukuit viime yönä yhdestätoista seiskaan vain yhdellä heräämisellä. Se on loistavaa se! Veljesi kertoikin, että sinulta on tullut iso kakka. Niin silloin kun äiti vaihtoi vaippaa. … Read more
Meitä on nyt viisi! Toinen tyttäremme ensiparkaisi iltapäivän viimeisten päivänsäteiden haparoidessa aurinkoisella länsitaivaalla. Joku on sanonut, että syntymä on kaunis. Näin näkevän mielestä varmaan myös avomurtuma on kaunis. Tai hakkuuaukio metsäkoneen jäljiltä. Hikinen, eritteinen ja tuskainenhan se syntymä on. Omien tuntemuksieni osalta myös pyörryttävä. Ehkä se on samalla lailla kaunista kuin rugbyjoukkueiden muodostama vääntelehtivä kasa … Read more
Ajatus kolmannesta lapsesta on kuin suomalainen iltapäivälehtiskene juhannuksen alla – eräänlainen ikiliikkuja. Keltainen lehdistöhän pönkittää myyntiään lupaamalla joka toinen päivä juhannukseksi kaatosadetta ja joka toinen päivä superhellettä. Samalla tavalla kysymys kolmannesta jälkeläisestä herättää perhearjessa joka toinen päivä myönteisiä tunteita ja nostaa joka toinen päivä pintaan väristyksiä sanaparin “ei varmasti” kera. Mutta juhannus tulee joka tapauksessa. … Read more