Chicagossa 6- ja 60+-vuotiaiden kanssa - kokemuksia ja hintoja

Miten Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin kaupunki ja kolmen eri sukupolven matkaseurue sopivat yhteen? Tätä pääsimme laboroimaan, kun matkustimme Jenkkeihin ja Kanadaan kuusivuotiaan poikani sekä vanhempieni kanssa.

Vastaus mahtuu pariin lauseeseen: yllättävän hyvin, sillä Chicago on miljoonakaupungiksi kompakti. Paljon on saavutettavissa tuollaisellakin orkesterilla kävellen. Isoin mutta on O’Haren kansainvälinen lentokenttä. Käsite “pitkä jono” saa siellä helposti uuden merkityksen. Kuten toki varmaan kaikilla Jenkkilän kansainvälisillä lentokentillä.

Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.

Chicago on kai “big city”, mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!

Millä matkustaa Chicagoon?

Millainen on lapsiperheen unelmalomakohde -postauksessa listasin, että suorat ja kohtuuhintaiset lennot ovat tenavien kanssa matkustaessa must. Chicago on siitä mukava Pohjois-Amerikan kohde, että sinne pääsee osan vuodesta Finnairilla Seutulasta ilman välilaskuja.

Varasimme lennot kolme kuukautta ennen h-hetkeä. Oulu-Chicago-Oulu maksoi kuusivuotiaalta 777 ja aikuisilta 928 euroa. Osimoilleen samoilla euroilla olisi voinut lentää muutamalla muullakin yhtiöllä, mutta välilaskuin.

Mitä tehdä Chicagossa lapsen ja eläkeläisten kanssa?

Vietimme kaupungissa vain muutaman päivän, mutta pari vinkkiä uskallan silti antaa.

Millennium park on Wikipedian mukaan Chicagon käydyin turistikohde. Eikä syyttä. Jos riittää Chicagon korkeassa arkkitehtuurissa ihmeteltävää sykkivillä kaduilla, niin on sitä tässä puistossakin.

“The bean” – Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: “Kuinka tuo on tehty?”

Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan – Jay Pritzker Pavilion.

Museum of science and industry (aikuiset alkaen 21.95 $, lapset 12.95 $) on suuruudessaan suorastaan suuruuden hullu. Museon sisältä löytyy tutkittavaksi niin käytöstä poistettuja lentokoneita (mm. Boeing 727), höyryjuna kuin saksalaisilta toisessa maailman sodassa kaapattu sukellusvenekin! Pienempää hilppaa on näidenkin lisäksi niin, että sekä 6v, 38v että 60+v koluaisivat varmaan vieläkin museota ellei se olisi mennyt kiinni.

Museon ainoa huono puoli on, että sinne ei jaksa kävellä keskustasta. Bussilla onneksi pääsee vaihtamatta.

Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn – yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.

Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!

John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.

Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.

Kävimme myös Shedd Aquariumissa (aikuiset 39.95 $ ja lapset 29.95 $). Se oli hieno ja monipuolinen, muttei kalliiden lippujensa takia hinta/laatu-tasapainossa lähelläkään tieteen ja teollisuuden museota.

Hieman jäi myös mietittymään, kuinka eettistä on esimerkiksi uittaa rauskuja altaassa, jossa ihmiset saavat kosketella niitä. Tai pitää maitovalaita pienissä altaissa temppuiluvuoroaan odottamassa.

No, entäs ne korkeat rakennukset? Niistähän Chicago kai parhaiten tunnetaan 20-30-lukujen gangsterimeiningin ohella. Pääseekö kaupunkia ihastelemaan ylhäältä? Pääseepä tietenkin. Kohteena maailma -blogissa on kerrottu kattavasti kaupungin näköalatasanteista.

Minulla on ollut aikaisemmin mahdollisuus käydä kahden pilvenpiirtäjän “huipulla” (Willis tower ja 360 Chicago). Olimme suunnitelleet, että olisimme käyneet tälläkin reissulla ihailemassa “loputtomiin jatkuvaa” kaupunkia lintuperspektiivistä.

Alkuillasta Willis towerin jono oli kuitenkin 2,5 illan Pikku Kakkosta! Vaihdoimme näköalat Giardanoksen juustolla täytettyyn pizzaan. Sekin on kuulemma hyvin chicagolaista. Maistuvaa ainakin.

Majoitus Chicagossa, vuokra-auto ja autotehdasvierailu

Asuimme aivan ydinkeskustassa, parin sadan metrin päässä Millenium parkin “pavulta”. Kahden makuuhuoneen tilava, mutta nuhjuinen huoneisto maksoi kolmelta yöltä 650 euroa.

Kuten sanottua, vietimme Chicagossa vain kaksi kokonaista päivää. Sen jälkeen hyppäsimme vuokravankkuriin ja ajoimme hulppeita amerikkalaisia teitä Toronton liepeille. Auton vuokraamisesta ja Toronton alueesta luvassa lähiaikoina omat postauksensa lapsiperheen näkökulmasta!

Ps. Vierailu autotehtaalla tuntuu olevan monella bucket listilla. Lapsen kanssa matkustaessa ongelmana ainakin jenkeissä tuntui olevan, että monelle tehdaskierrokselle oli 12 vuoden ikäraja. Aivan Fordin synnyinpaikoilla, Dearbornissa Detroitin kupeessa, on kuitenkin mahdollisuus tutustua autotehtaaseen pienenkin lapsen kanssa. Hienosti toteutetulla kierroksella ei saanut ottaa valokuvia, joten aiheesta ei ole luvassa omaa postaustaan. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin Googlea kannattaa kutitella sananelikolla “Ford Rouge factory tour”.