Eskarilainen haaveilee ajoittain koirasta. Niin myös hetki sitten, kun nukutin häntä tapojeni mukaan viereeni.
“Iskä! Eskarissa puhuivat, että joillakin on sellaisia lainakoiria. Että koira tulee kotiin päiväksi tai viikoksi. Eikö sellainen olisi meillekin hyvä?”
“Mukava idea. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että olen allerginen koirille”, vastasin.
“Mutta sinähän voisit mennä johonkin muualle siksi aikaa, kun koira olisi meillä”, poika jatkoi.
En edelleenkään aina muista, että tuon ikäinen hallitsee ironian kuin Bull Mentula balettitanssin. Mutisin siis harkitsemattomasti vastaukseksi, että “vaihtaisitko tosiaan iskän viikoksi koiraan?”
Hiljaisuus.
Toivottelimme hyvät yöt ja aloin nuotinvierittämään Lentäjän poikaa, kuten jokainen ilta menneen puolen vuoden aikana.
“…Vielä lentäisin korkeammelle kuin muut – vielä isäänikin paremmin.”
Hiljaisuus.
Yhtäkkiä poika kääntyi, otti kaulasta kiinni ja totesi: “Iskä, en minä vaihtaisi sinua koiraan. En viikoksi. En edes päiväksi!”
Itsehän tätä kerjäsin, mutta silti. Luulen, että tämän isänpäivän merkityksellisin lause tuli käytettyä jo perjantai-iltana.
Niin tai näin, Isäkuukaudet toivottaa jo tässä vaiheessa kaikille lämminhenkistä isänpäivää!
ps. Kuvituskuva. Ei liity tapaukseen, vaikka lapsille tärkeästä eläimestä onkin kysymys.