Heinäkuun alun hienoutta

“Kuinka voi noin vanha moottori käydä noin iloisesti?”, ihmetteli kolmivuotias sunnuntaina, kun vierailimme Oulaisissa Weteraanikonepäivillä.

Päivä oli muutenkin iloa täynnä, vaikka olimmekin pojan kanssa kahdestaan liikkeellä. Reissuun oli ladattu pientä seikkailun makua. Sen loihtimiseen toki riitti se, että lastenistuin siirrettiin ensimmäistä kertaa takapenkiltä eteen (koska takapenkin täytti kesäpaikkaan menossa ollut ikkuna).

Yhdenlaista mielenrauhaa tämäkin.

Se ei yllättänyt, että kolmivuotias oli koneiden, putputuksen ja pakokaasun tuprahtelun keskellä haltioissaan. Mutta silti haltioitumisen määrä vähän yllätti. Kommenteista päätellen myös mukana olleet mummun ja papan.

Ajoimme tosiaan kesäpaikan kautta takaisin kotiin. Huomattavaa oli, että etupenkillä matka sujui mukinoitta suurimman osan matkasta ilman tablet-viihdettä. Siinä pystyi juttelemaan päivän mieleenpainuneista asioista. Kuin naulittuna seurattu maamoottoreiden käynnistäminen oli jäänyt päällimmäisenä mieleen. Ja toisena juttuna kyyti traktorin peräkärryssä. Tämä oli hieman yllättävää, koska vauhti oli todella rauhallista, eikä junnu tainnut edes nähdä korkeiden laitojen takaa juurikaan.

Olympia maamoottori. Tätä ihmeteltiin tovi jos toinenkin.

Tämän kyyti jäi toisena kohokohtana poitsun mieleen. En olisi uskonut etukäteen.

Itse olen käynyt konepäivillä aina silloin tällöin. Vanhaa tekniikkaa on aina kiinnostavaa havainnoida. Samoin sitä omistautumisen määrää, jolla miehet ja naiset harrastustaan esittelevät. Tälläkin kertaa paikalla oli myös vanhoja tuttuja, kun samaan lättyjonoon osui yläasteaikainen koulukaveri. Edellisestä tapaamisesta taisi olla yhdeksisentoista vuotta.

Päivän merkittävin kone itselleni. Äitini kertoi, että papallani oli aikoinaan juuri tällainen auto. Tässä lienee itse asiassa vanhojen koneiden pällistelypäivien suosion yksi suurista selittävistä tekijöistä: konekentälle tullaan muistelemaan entisaikoja.

Sata kilometriä Pirkka-Volkkarilla ei ole matka eikä mikään konepäiville. Tämä rekisterikilpi kuului Eicher-merkkiseen vanhaan traktoriin, jolla oli tullut tapahtumaan Hans Saksasta.

Heinäkuun alun toinen spesiaalijuttu oli syntymäpäiväni. Siitä jäi mieleen aamun vieno sänkyyn aamulla tarjoiltu Paljon onnea vaan -laulu, perheen askartelema mahtava pyöräilyaiheinen kortti sekä lahja – lippu Prodigyn keikalle.

Onnittelukortti ei voi tyylikkäämpi olla!

Ja narsistisesti täytyy myöntää, että myös edellisillan keskustelu vaimon kanssa jäi mieleen. Kuvaa univelkaa, joka on jälleen välillä päässyt oraalle. Vaimo nimittäin kysyi, että haluatko aamupalan syntymäpäivänäsi sänkyyn. Vastasin jota kuinkin empimättä, että en, mutta että lounas voisi olla hyvä vaihtoehto!

Kun pääsimme kotiin, poika aloitti heti Weteraanikonepäivien rakentamisen Dubloista. Osaatko sanoa blogauksen perusteella mikä tämä on?