Juniori syntyi puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen olemme olleet vaimon kanssa yhtäaikaa erossa lapsista vaikka kuinka monesti. Lista on pitkä kuin luettelo suomalaisista mestarien liigan voittajista. Olemme nimittäin käyneet kahdesti mummulasta naapurikaupungissa asioilla!
Mennyt viikonloppu tarjoili tätä harvinaista herkkua pökerryttävän määrän, sillä kävimme ystäväpariskunnan kanssa aikuisten kesken päivä Tukholmassa -risteilyllä.
Alkumatkasta minua huoletti yllättävän paljon, että kuinka nuorempi pärjää. Hänellä on ollut selkeää eroahdistusta, eikä siis käytännössä ollenkaan kokemuksia ilman vanhempia olemisesta. Mummin ja papan kommenttien perusteella taisi kuitenkin käydä niin, että ensimmäiset erotunnit olivat jälleen kerran raskaampia vanhemmille kuin lapselle. Hyvä niin.
Oli ihmeellistä huolehtia pari vuorokautta vain itsestään! Miettiä buffetissa, että miltä sapuska oikein maistuukaan. Jutella keskeytyksettä aikuisten kesken. Kävellä vesipostin ohi pysähtymättä ihmettelemään sitä. Istua puiston penkillä veneitä katsellen ja antaa huomiokyvyn laskea samaa tahtia lupsahtelevien silmien kanssa. Nukkua yli kahdeksan tuntia keskeytyksettä.
Aika itse Tukholmassa meni leppoisasti. Viking Grace tömähti laituriin puoli seitsemältä ja kaupunki oli vielä yö- ja aamuelämän välisessä hauraassa horroksessa. Minua se ei haitannut, sillä nautin heräävän kaupungin seuraamisesta. Tunnista, jonka aikana aistiärsykkeiden määrä nousee eksponentiaalisesti.
Päivän voisi summata niin, että naiset shoppailivat ja kaverin kanssa käytiin Tekniska museetissa pitkän kaavan kautta: matkat kävellen ja museossa kiirehtimättä. Itse museo oli pettymys. Firma kuvaa itseään sanoilla National museum of science and technology. Olimme ihmeissämme, kun rakennuksesta ei juurikaan vanhoja vermeitä löytynyt, vaan ennemminkin hyvin haalea versio Heurekasta. Parasta antia oli 100 tärkeintä innovaatiota kautta aikojen -näyttely.
Tärkeintä reissulla taisi jälleen kerran olla itse matka, eikä niinkään päämäärä. Niin hienoa kuin junioreiden kanssa onkin värkätä, niin kyllä aikuisten kesken pitäisi pystyä olemaan enemmän. Se on loppujen lopuksi win-win-win -tilanne. Vanhempien akut latautuvat ja lapset sekä isovanhemmat saavat laatuaikaa, jossa keskimmäinen sukupolvi ei ole säätämässä.
Loppuun kaksi mielenkiintoista havaintoa Tukholmasta. 1)Muidenkin vasta vessailuun oppineet pojat näyttävät puristelevan letkuaan kulkiessaan. 2)Bugaboon lastensiirtimiä näkyi katukuvassa todella paljon. Toivottavasti jälkimmäinen ilmiö leviää viimein Pohjanlahden yli isommassakin mittakaavassa.
ps. Jos vastaavalla reissulla laivalle takaisin vanhan kaupungin läpi kävellessä on nälkä, niin täältä löytyy ihan kelpo hoitoa.