Hoitovapaa päättyy joulukuussa. Siihen palkatonta puoli vuotta ja ollaan kesäkuussa. Silloin opettajavaimo elää jo työnsä parasta puolta. Syksyllä vaimon palatessa karttakepin päähän keskimmäinen eskariin ja nuorin hoitoon.
Täydellisyyttä hipova suunnitelma! Keskimmäisen ei tarvitsisi opetella päiväkotielämää ennen eskaria. Nuorinkin saisi olla yli kolme ja puoli -vuotiaaksi kotona. Minä saisin elää unelmaani, hehkuttamaani koti-isyyttä, vielä puoli vuotta joulukuun jälkeen.
Muuten hyvä, mutta ei sopinut työnantajalleni.
“Palkatonta vapaata ei nyt myönnetä.”
En ole aikoihin ollut niin säröillä kuin tuon viestin jälkeen. Koti-isyys olisi siis osaltani taputeltu joulukuussa ja keskimmäinenkin joutuisi hoitoon puoleksi vuodeksi ennen esikoulua.
Muutenkin tuntuu lasten kannalta todella epätasa-arvoiselta. Vanhin on saanut olla kotona aina ja vielä ykköselläkin tulla suoraan kotiin koulun jälkeen. Kaksi nuorempaa joutuvat päiväkotikierteeseen. Ja nyt vielä suunniteltua aikaisemmin.
Ensimmäinen ajatukseni viestin saatuani oli signeerata paperi, jonka ylälaidassa olisi teksti “irtisanoutuminen”.
Pari päivää asiaa pyöriteltyäni jouduin myöntämään, että olen vellihousu. Ei minusta ole irtisanoutumaan ja pistämään pistettä korkeakoulututkinnolla ja suhteellisen johdonmukaisella työllä rakennetulle “uralle”. En nimittäin usko, että kukaan palkkaisi esimerkiksi viisi vuotta kotona ollutta yli nelikymppistä koodaria muutaman vuoden päästä.
Toisaalta aloin ymmärtää työnantajaani. Firma on suhtautunut tähän asti perhevapaisiin äärettömän hienosti. Ja tuntuuhan sekin hyvältä, että vielä puolentoista vuoden koti-isyyden jälkeen osaamiselleni on kysyntää.
Pohdiskelin asiaa myös ystäväpiirissäni. Päätin monologini lauseeseen: “En sitten tiedä, kaduttaako parin vuoden päästä, etten irtisanoutunut ja ollut vielä enemmän lasten kanssa kun he olivat pieniä?”
Fiksu ystävä totesi: “Luultavasti kaduttaa! Eikä ole mitään takeita siitäkään, että kahden vuoden päästä olet vielä niissä töissä mihin palaat!”
Niinpä! IT-alaa olisi tunnetusti parempi kutsua YT-alaksi.
Toisaalta: yhden useita tuhansia ihmisiä tässäkin kylässä koskettaneen YT-karkelon läheltä seuranneena olen huomannut, että melkein kaikki ovat työllistyneet uudelleen.
Ehkä kelkkani ei sittenkään sukeltaisi hankeen lopullisesti, jos signeeraisin?
Lue myös perustelut miksi välttelemme lasten laittamista päiväkotiin.
Ei sukella kelkka etkä sukella sinäkään! Ikinäkoskaan et saa takaisin niitä hetkiä joita vielä voisit viettää lasten kanssa ja onko siitäkään taetta että olisitko enemmän kipeitten lasten kanssa kotona kuin mitä saisit olla töissä.
Eikö ta:lle sovi minkäänlainen etätyökään?
Mä luulen, että koti-isyys voi olla ihan huippua ceeveessä kun haet seuraavaa työtyötä <3!
Kiitos kannustuksesta ja mielipiteestä! Minun on helppo olla samaa mieltä kanssasi, mutta tekstissä esittämäni “pelot” ovat isoja. Tuo lasten mahdollinen sairastelu on yksi niistä syistä, miksi emme haluaisi keskimmäistä ja pienintä vielä tarhaan.
Etätyö ja muut ratkaisut ovat onneksi mahdollisia. Eihän niissä etäpäivissä lapsille jää kuin matkojen verran enemmän aikaa, mutta parempi toki sekin kuin ei mitään.
Ehkä viimeisenä ennen paperin kirjoittamista kannattaisi puhua näistä mietteistä työnantajan kanssa. Siellä on ehkä ajateltu että tarvitaan tekijöitä ja tuo pitäs nyt saada takas töihin. Saattaa näkökulma muuttua jos vaihtoehdot ovatkin tuletko takaisin myöhemmin vai ei koskaan.
Tämä on erittäin hyvä kommentti ja ajatus! Itse asiassa kerroin kyllä, että pettymykseni myöntämättömyyteen on iso, varsinkin kun koen olleeni erittäin hyvissä ajoin liikkeellä…
Osittaisella hoitovapaallahan voit olla siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa 2. luokan. Eihän se kaikkea ratkaise, mutta antaa mahdollisuuden olla enemmän kotona lasten kanssa, eikä lasten tarvitse olla täyttä päivää hoidossa. Vähintään 80% työnantajan on suostuttava, mutta enemmänkin kannattaa pyytää. 50%, 40%?
“Työnantaja ja työntekijä sopivat osittaisesta hoitovapaasta ja sen yksityiskohtaisista järjestelyistä haluamallaan tavalla. Työnantaja voi kieltäytyä sopimasta vapaasta tai antamasta sitä vain, jos vapaasta aiheutuu työpaikan tuotanto- tai palvelutoiminnalle vakavaa haittaa, jota ei voida välttää kohtuullisilla työn järjestelyillä. Työnantajan on esitettävä työntekijälle selvitys kieltäytymisensä perusteena olevista seikoista.
Jos työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, mutta sen yksityiskohtaisista järjestelyistä ei voida sopia, on hänelle annettava osittaista hoitovapaata yksi jakso kalenterivuodessa. Vapaan pituus ja sen ajankohta määräytyvät työntekijän esityksen mukaan. Osittainen hoitovapaa annetaan tällöin lyhentämällä vuorokautinen työaika kuudeksi tunniksi. Lyhennetyn työajan tulee olla yhdenjaksoinen lepotaukoja lukuun ottamatta. Jos työaika on järjestetty keskimääräiseksi, se tulee lyhentää keskimäärin 30 tunniksi viikossa.”
Tämä mahdollisuus on kirkkaana mielessä ja jopa se todennäköinen ratkaisu asiaan! Kirjoitat hyvin: “Eihän se kaikkea ratkaise, mutta antaa mahdollisuuden olla enemmän kotona lasten kanssa, eikä lasten tarvitse olla täyttä päivää hoidossa.” Varsinkin, jos/kun tähän ryhtyisivät molemmat vanhemmat. Mietityttää kuitenkin, että joutuuko töissä käytännössä tekemään neljässä päivässä viiden päivän työt (tällaista olen kuullut) ja toisaalta, onko lapsilla kuitenkin edessään sairastelukierre, vaikka olisivatkin hoidossa vain kolme päivää viikossa.
Kiitos huomautuksesta liittyen alle 80 % tekemiseen. En itse asiassa tiennyt, että tuollaistakin voisi ehdottaa!
Jos hommia on viideksi päiväksi niin silloin pitää muistaa kysyä että mitä jätetään tekemättä. Ei se oo pölijä joka pyytää tekemään vaan se joka suostuu. Muistat vaan aina sanoa että oot puolella palkalla, eikä että oot puolella ajalla.
Alotuksen sairastelukierrettä et voi välttää, jossain välissä se tulee vastaan kuitenkin. Oli se sitten tarha tai koulu. Mutta kyllä se sitten ekan kolmen kuukauden jälkeen vähän helpottaa :).
Asiaa kirjoitat! Aika monelta vain kuullut, että neljään päivään tulee viiden päivän hommat, jos 80-prosenttista tekee. Tarkemmin ajateltuna en kuitenkaan tiedä, kuinka monella puhujalla on oikeasti ollut kokemusta asiasta. Ainakin osalla kyseessä on varmasti ollut vain oman epäluulon/pelon siirtäminen puheeseen.
Tuohon nelipäiväiseen viikkoon kommentoiden, olen itse tehnyt sitä puolitoista vuotta ja nyt toisen lapsen lähtiessä hoitoon kolmevuotiaana, aion tehdä taas. Tottakai niitä hommia olisi viidelle päivälle, mutta hyvin suunnittelemalla ja keskustelemalla esimiehen kanssa sain oikein hyvin työt hoidettua neljässä päivässä. Joten suosittelen lämpimästi!
Kiitos! Olen kuullut liian vähän kommentteja tähän asiaan liittyen ihmisiltä, jotka oikeasti ovat 80-prosenttista tehneet. Huojentavaa ja kannustavaa luettavaa! Tämä on varsin todennäköinen ratkaisu asiaan!