Isän raskauskilot

Partaa ajaessa sen huomasin. Kolmannen lapsen odotus on tartuttanut mieheen pläskiä. Ei sillä, että peilistä olisin asiaa tajunnut, mutta höylättävää pinta-alaa tuntui olevan aiempaa reilusti enemmän.

Naisten raskauskiloista puhutaan paljon, mutta näyttää odotusaika muuttavan miehenkin kroppaa. Kysyin asiasta kylpyhuoneen alakaapin alla asuvalta totuudentorvelta. Se vahvisti asian: jouluruokien jälkeen lukema oli 5-7 pykälää suurempi kuin juhannussalkojen pystyynkampeamisen aikoihin. En voi sanoa, että tuntuisi kivalta. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ei yllätä.

Kahden vanhemman lapsen odotusaikana olen liikkunut tavallista enemmän. Suorastaan harrastanut liikuntaa. Ajatusmalli on ollut, että paremmassa kunnossa jaksaa tenavien – ja vauvan öisten mahaväännösten – kanssa paremmin. Ja tottahan se on. Vaimon kolmas raskaus oli kuitenkin kivulias, kuten aikaisemmin avauduin. Koko perhe odotti, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Omalla kohdallani vaimon pakottuminen makuulle tarkoitti liikunnan huomattavaa vähenemistä. Samaan aikaan iltaisin oli aika helppo pyöräyttää väsyneenä “se hieman parempi iltapala” tai reilu siivu jädeä jälkiruokakulhoon.

En aio asiaa isommin surra. Painon kannalta ei ole väliä, mitä syö joulun ja uuden vuoden välissä, vaan sillä mitä pistää suuhunsa uuden vuoden ja joulun välissä. Raskausaikakin on vain pieni pätkä elämässä, joten enemmän on väliä sillä, mitä syö tästä eteenpäin, kun perhe ei ole raskaana.

Itse asiassa edellinen kappale tiivistää koko tämänkertaisen blogauksen aiheen. Vauva on kuulunut perheeseemme nyt noin kuukauden. Olemme selvinneet melko vähillä itkuilla ja saaneet kohtuullisesti yöuntakin. Pienen mahaa vääntää ajoittain ja se aiheuttaa välillä kitkua kellon aikaa katsomatta. Tyttärellä on alusta saakka ollut myös jonkinsorttinen vuorokausirytmi: hän on virkeimmillään illalla ja iltayöstä – isompien lasten rauhoituttua peteihinsä. Joku tuumikin hauskasti, että isompien aiheuttaman tättähäärän lakkaaminen saa pienen virkustumaan: “Hei, mikäs nyt on, kun täällä ei olekaan hälinää?”

Rytmi on siitä hyvä, että isompien ei tarvitse päivällä kilpailla niin paljon huomiosta vauvan kanssa. Ja vastaavasti vauva saa illalla jakamatonta ihailua osakseen. Mutta lähdepä niinä virkkuina tunteina sitten liikkumaan! Tuntuu melko väärältä, kun kuukauden ikäinen on juuri oppinut vastaamaan hymyyn koko kasvoillaan. Ja silmilläänkin. Jos niistä miehen raskauskiloista haluaa eroon, täytyy iltasyömisiä tarkistaa. Vauvan kanssa silmittely ja hymyily kun ei taida ihan kuluttaa kolmesta munasta ja yhtä monesta nakista valmistettua sekä juustolla kuorutettua iltapalamunakasta!