Menneiden puolentoista vuorokauden aikana olen pohtinut useampaan otteeseen, että mitenkähän arki määritellään. On ollut niin mukavaa, että olen miettinyt, voiko tätä enää arjeksi kutsuakaan! Tässä lyhyt kronologinen katsaus aiheeseen.
Poju oli eilen aamupäivän kerhossa. Sen aikana minulla ja tyttärellä kävi vieraita: kummityttö isänsä kanssa ja toinenkin kaveri puolivuotiaan poikansa kanssa. Poju tosin nukkui melkein koko isämiitin ajan, mutta tytöillä riitti touhua. Ja isämiehillä puhetta ainakin pyöräilystä, metsästyksestä ja lasten kuulumisista.
Haimme poitsin pois kerhosta ja saimme vielä yllätysvieraita, kun vaimon siskon mies sattui olemaan paikkakunnalla ja tuli piipahtamaan. Lounas, kahvia ja puhetta. Vaikka en itse metsästä, niin jälleen puhuttiin metsästyksestä. Taitaa olla se aika vuodesta?
Vaimo pyöräili töistä jo ennen päiväunien loppusummeria. Kuulumisten vaihdon jälkeen suuntasimme poitsun kanssa kirjastoon ja kauppaan ilman minkäänlaista kiireen makua. Ei voi moittia sitäkään reissua. Iloksemme kirjastosta löytyi suuraakkosin tavutettuja kertomuksia. Saa nassikka tyydyttää kiinnostustaan kirjaimia kohtaan.
Kun vielä pääsin haistelemaan syysilmaa lenkin muodossa ennen nukutuksiin ryhtymistä, niin täytyy sanoa, että hankala keksiä miten tavallinen arkipäivä voisi parempi olla.
Pojulla meinaa välillä karata desibelit ja meininki yleiseksi ölinäksi. Sovimme hiljan, että kun kolme päivää on mennyt ilman turhaa älämölöä, niin käymme ranskalaisilla ja juustodipillä (juustodippi on pojun oma spesiaalitoive ranujen kylkeen). Tänään oli aika lunastaa lupaus ja saimme jälleen kaveriksi kummitytön isänsä kanssa. Ei hullumpi aamupäivä siis tänäänkään!
Lopuksi tekisi mieli heittäytyä lähes runolliseksi toteamalla, että ihmiset tekevät arjesta juhlaa!
ps. Kiiltokuvamaisuuden ylläpitämiseksi jätin mainitsematta, että eilinen nukuttaminen oli suhteellisen ikävä projekti ja että poika näki yöllä pahaa unta herättäen minut ainakin puolentusinaa kertaa. Mutta otsikossahan onkin sana jotakuinkin.
 |
| Kolmella leimalla ranut ja juustodippi -kortti. Perunoiden valokuva by Hese, vieressä poitsin oma näkemys juustodipistä. |