Perheemme on elänyt yli seitsemän vuotta yhdellä palkalla ja Kelan almuilla. Olemme jakaneet sekä työ- että lastenhoitolegit niin, että toinen vanhemmista on ollut koko ajan kotona. Talous on ollut alati tiukoilla, muttei missään vaiheessa Imodiumilla.
Kokosin kerran yksitoistakohtaisen taloudellisen selviytymispakkauksen kotihoitovuosille. Sen jälkeen on tullut usein mieleen, että toisen vanhemman kotona ollessa ”yhteiset rahat” on merkittävä osa pärjäämistä.
Pelkkää auvoa jokainen euro on yhteinen -ajattelu ei kuitenkaan ole.
1)Asioista ei voi lyödä vetoa!
”Se oli vuosi 2008, kun olimme Venetsiassa!”
”Eipäs, vaan 2009”
”2008!”
”2009!”
”Kaksikymppiä vetoa!”
”Kiinni veti!”
Edellisen kaltainen keskustelu ei ollut tavaton parisuhteessamme ennen lapsia. Nyt ei ole järkeä lyödä vetoa, kun kaikki rovot makaavat pankissa saman peiton alla.
Onneksi asiaa voi kiertää. ”Lyödäänkö vetoa? Häviäjä pesee vessat!”
2)Puolison kuolema on katastrofi! Aina. Mutta jos kaikki rahat ovat yhteisellä tilillä, katastrofilla on vaara syventyä entisestään. On hyvinkin mahdollista ettei tilin rahoja voi käyttää ennen perunkirjoitusta.
3)Mahdolliset palkanlisät paljastuvat armotta myös verkkopankissa piipahtavalle puolisolle. Bonuksia tai ylityökorvauksia ei voi jemmata niihin ”omiin pieniin kivoihin” hankintoihin. Totuuden nimissä pitää tietenkin sanoa, ettei niihin olisi varaakaan, mutta se ei ole tässä pointti.
4)Rahankäytön suurien linjojen on kohdattava. Jos tapamme käyttää rahaa ei olisi varsin samankaltainen, ei yhteinen tili toimisi. Ostokset joutuu miettimään myös puolison näkökulmasta.
5)Oma säästösuunnitelma pitää kuopata. Säästäminenkin pitää tehdä perheenä. Se on varmasti ok, jos possun kyljessä lukee “uusi astianpesukone” tai “kesälomareissu”. Mutta “parempi eläke” tai “poikien reissu Balille” ovatkin jo keskustelua vaativia juttuja.
6)Syyllisyyden tunne. Jos valitsin työaikana lounaaksi yhtään linjastomättöä parempaan (lue: kallimpaan) muotoon laitettuja kaloreita, häivähti alitajunnassa kotona tuoksuva jauhelihan, herne-maissi-paprikan ja pastan pyhä kolminaisuus.
Kuten tekstin alusta voi ymmärtää, meillä yhteiset rahat -malli on koettu toimivaksi (ja kohtaan kaksi varauduttu niin, että kummallakin on jonkinlainen puskuri myös omalla tilillään) ja perherauhaa rakentavaksi. Sen takia listasin jo aikaisemmin kuusi yhteisen tilin plussaa.
Ja jos rahahommelit kiinnostaa, niin tässäpä lisää lukemista Isäkuukausista:
* Irtisanoimme lasten terveysvakuutukset – säästö 700 euroa
* Viisi euroa viikossa eskarilaiselle – menikö palkitseminen överiksi?
* Kuinka puhua lapsille uhkapeleistä ja havainnollistaa riski ymmärrettävästi
* Viisihenkinen perhe rivarinpätkässä – asumismuotomme plussat ja miinukset
* Miten välttää toisen auton ostaminen?
Ps. Olet enemmän kuin tervetullut seuraamaan ja keskustelemaan Isäkuukausien someputkiin: Facebook ja Instagram.
Hyviä pointteja! Meillä toimivammaksi on todettu yksi yhteinen tili isommille menoille (kuten lainanlyhennys), johon molemmat siirtävät saman summan rahaa kuukausittain. Tämän lisäksi on sitten ne omat tilit, joissa omat rahat.
Yhdessäelo on kuitenkin sopuisaa varmasti sen vuoksi, että olemme melko samanlaisia rahankuluttajia 😉 Omissa tileissä on kuitenkin juuri se hyvä puoli, ettei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos ostaakin astetta kalliimman lounaan 😀
Kiitos kommentista! Tuohon malliin meilläkin varmaan palataan, kunhan kumpikin palaa jälleen työelämään.
Ja olipa tilit miten vain, niin itselleni tärkeintä on, että raha-asioista ei tarvitse riidellä.
Me ollaan havaittu hyväksi omat käyttötilit ja yhteinen säästötili niin, että molemmilla on käyttöoikeus myös toisen tiliin. Kumpikin pysyy paremmin kärryillä käyttötilin saldosta, kun sieltä tekee ostoksia vain itse, mutta tarvittaessa molemmat voivat esimerkiksi siirtää rahaa tilien välillä. Käyttöoikeuksien hyöty tuli taas esille pari viikkoa sitten, kun mies unohti verkkopankkitunnuksensa eikä saanut uusia joulun pyhien takia.. Pääperiaate kuitenkin on, että rahat ovat yhteisiä ja isommista hankinnoista päätetään yhdessä.
Tuo verkkopankkitunnusten unohtuminen on kyllä hyvä peruste siihen, että puolisoilla on pääsy toistensa tileille. Meillä ei ole. Pitäisi varmaan lisätä! Kiitos herättelystä!