Kolmesti lääkärissä. Kaksi tai kolme antibioottikuuria. Kolme kuratautia. Siinä kolmilapsisen perheemme kiertotautitilasto kuuden ja puolen vuoden ajalta!
Meillä on ollut valtava onni pysyä perusterveenä viime vuodet (kuten kerroin jo, kun irtisanoimme lasten terveysvakuutuksia). Toki tavallista pikkunuhaa ja arkiköhää on meilläkin sairastettu. Niistä on kuitenkin selvitty pehmopaperilla ja tulehduskipulääkkeillä.
Jotain tilanteesta kertonee, että jonkin aikaa sitten mieleeni tuli piimä, kun kaverini puhui AB-kuurista.
Vaikka olemme sairastaneet harvoin, on Mr. Murphy osannut astua parrasvaloihin tyylilleen uskollisilla hetkillä. Lasten sairasteluiden takia on jäänyt väliin yksi kaveriporukan viikonlopun mökkireissu, ystävien lapsen ristiäiset ja lomamatka Belgian joulutoreille.
Uskon, että vähäiseen sairastamiseen on kaksi syytä. Ensinnäkin lapsemme ovat olleet aina kotihoidossa. Toisekseen poimimme kesäisin niin paljon marjoja, että selkä oikenee vasta marraskuussa. Vaivan palkkana on se, että pakastimesta löytyy joka päivälle “suomalaista superfoodia”.
Vaikka tenavat ovatkin olleet kotihoidossa, niin kyllä meille mitä luultavimmin on pöpöjä eksynyt. Minun työpaikallani parveilee nelinumeroinen työntekijämäärä. Vaimon työpaikalla taas satoja lapsia. Perillisemme ovat myös käyneet päiväkerhoissa heti siitä lähtien, kun ovat saavuttaneet osallistumiseen vaadittavan kolmen vuoden iän.
Joka tapauksessa olin syksyllä täysin varma, että päiväkotien bakteerikirnuihin tottumaton esikoinen olisi eskarivuodestaan ison osan sairaana. Toisin on kuitenkin käynyt. Hän ei ole kirjauttanut tilastoihin yhtään sairaspoissaoloa. Pessimisti ei taaskaan pettynyt.
Miksi sitten kirjoitan vähäisestä sairastamisesta?
Sain Facebookissa edelliseen bloggaukseen erittäin hyvän kommentin. Sen ydinsanoma kuului:
“Pitäisi pysähtyä useammin arvostamaan sitä mitä on saanut!”
Olen soitellut viime aikoina blogissa jossain määrin mollisäveliä, vaikka kaikki on perushyvin ja oikeastaan aika mukavastikin. Oli siis korkea aika kirjoittaa yhdestä asiasta, josta todellakin pitää olla kiitollinen.
Hyvin olette välttyneet sairasteluilta 🙂
Se on tosiaan onni, että perheessa ollaan terveitä. Meillä ei onneksi ole tarvinnut lääkärissä lasten kanssa käydä tai antibiootteja syödä. Tänä talvena on kyllä ollut useampi flunssa riesana. Kyllä hyvistä asioista saa ja kuuluukin kirjoittaa. Mulle tuli ainakin hyvä mieli tästä tekstistä. Itse haluan myös ilahduttaa lukijoitani postauksillani. Aitoa positiivisuutta ei mielestäni ole koskaan liikaa😊
Kiitos kommentista! Ja mukava kuulla, että teilläkin on lääkärit ja piimäkuurit vältetty. Noita perusnuhia ei varmaan pysty yksikään perhe kaikkia välttämään. Onneksi niiden aiheuttama särö arjessa ei ole kovin iso, eikä kovin pitkäikäinen.
Ihan mahtavaa! Olen jopa hieman kateellinen, sillä me ollaan sit varmaan saatu teidänkin perheen pöpögenret.
Tykkään myös tuosta ajatuksesta et oo onnellinen mitä oot saanu ja näytä se!
🙏🏼
Tässä asiassa eivät tosiaankaan nallekarkit mene tasan, mutta eivätpä ne taida mennä missään elämään kuuluvassa. Toivottavasti pöpögenrejen keräily talttuu teilläkin, kun muksut kasvavat.
Kiitos kommentista ja aurinkoista kevään jatkoa!
Joo, kyllä se liian usein unohtuu itselläkin tuo että pitäisi olla tyytyväinen ja pohtia enemmän näitä asioita joista pitäisi olla kiitollinen. Sitä ei vaan arjessa aina hoksaa, mutta kiitos muistutuksesta. 🙂
Oikeassa olet! Enkä tosiaan olisi itsekään taas muistanut, ellei asiasta olisi kommentissa “muistutettu”.