Lasten kanssa Tukholmassa

Kävimme hiljattain lasten serkkujen perheen ja mummun kanssa työntämässä lasten kärryjä päivän Tukholmassa. Reissu meni useista arvaamattomasti liikkuvista osista huolimatta niin nappiin, että palaan siihen vielä blogauksen muodossa.

Menomatkalla pysähdyttiin Tyrvään Pyhän olavin kirkossa. Komea kirkko komealla paikalla. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen meidän nelivuotiaan valtava tarve tietää, miksi joku halusi polttaa kirkon. Vaimo sitä sitten kirkko-oppaalta kysyikin ja poika sai rehellisen vastauksen: “Joku mies halusi varastaa kirkkoviinit ja jäljet peittääkseen sytytti kynttilät penkkien alle.”

Menomatkalla risteilimme Vikingin modernilla Gracella. Lapset olivat innoissaan niin kannella kuin pallomeressäkin. Lähtö oli kuitenkin vasta iltayhdeksältä, joten nukkumaan piti mennä pian Turun jäätyä horisonttiin.

Pojan lempilauseet tässä positiossa: “Onkohan tuo asumaton saari? Onko tämä avomerta? Katso poiju! Katso majakka! Iso laiva!”

Tukholman laituriin kolahdettiin 6.30. Slussenin sillan eteläpäässä nälkäisiä 24/7 palveleva keltainen M oli ensimmäinen rastimme. Täytyy myöntää, että aamupala oli varsin toimiva, vaikka muutoin Mäkkärin ruokaa inhoankin. Vielä kun yhteen aamupalaan kahvin sijasta otetun kuuman veden valutti Elovena-pussin sisällön päälle, niin lapsille oli jopa puuroakin.

Katariinan kirkon pihan kautta kävelimme Bryggartäppanin leikkipaikalle. Kyseessä on leikkipuisto, joka on naamioitu 1800-luvun minikokoiseksi pihapiiriksi. Kuvat puhukoon puolestaan.

Mahtavuutta – kaksiosainen “talo”, jonka ensimmäisen osan alakerrasta kapeita portaita ylös, yläkerrassa huoneesta toiseen ja seinästä liukumäkeen.

Kiikku mallia Bryggartäppan

Tyttö laittaisi varmaan vieläkin täällä hiekasta ruokaa hellalla ja lihamyllyllä, jos häntä ei olisi houkuteltu pois lupaamalla vieläkin kiinnostavampaa tekemistä.

Bryggartäppanin jälkeen ohjelmassa oli lapsiperheen päiväsmoothien perusraaka-aineita: lounasta, päiväunta ja välipalaa. Mausteena Tukholman vanhaa kaupunkia ja kuninkaanlinnan vahdinvaihtoseremoniaa.

“Se on kuulkaa pojjaat Kallella taas uusi nainen…”

Tällaisia keitaita Suomeenkin. Vieressä leikkikenttä ja aikuisille tuolit auringossa palvaamiseen.

Päivän tärkein rasti oli monen kehuma Junibacken. En voi kuin liittyä kehujien joukkoon. Niin hienosti ruotsalaisten kirjailijoiden satumaailmat oli luotu lasten ja aikuisten tutkittavaksi. Kaikkeen sai koskea, mikä oli lapsista kiehtovaa ja aikuisista helpottavaa. Oli Viirun ja Pesosen taloa, oli mahdollisuus istua Mimmi-lehmän sylissä, oli mahdollisuus nähdä Vaahteramäkeä, oli Huvikumpua hevosineen…

Erityisen hieno oli “junamatka” ruotsalaisten satujen maailmaan. Siinä ison hallin kattoon kiinnitetyssä kiskossa roikkui ikään kuin väärinpäin asennettujen saksinosturien varassa “junan vaunuja”. Vaunujen kyydissä pääsi katselemaan satujen perusteella tehtyjä pienoismaailmoja. Aikuiset ja 3- & 4-vuotiaat diggasivat. Kaksivuotiaat pelkäsivät. Aivan huikea kokemus. En ihmettele enää yhtään, että jotkut ovat valmiita jonottamaan elämykseen tuntikausia.

Ruotsalaisten kirjailijoiden hahmojen oheen oli oman teemahuoneensa saanut erään suomenruotsalaisen hahmot.

Aikuisten lelukaupan mainos? Eiku näähän on hattivatteja!

Muumimamman keittiö

Viirun ja Pesosen huusholli oli itselleni kenties mielenkiintoisin kurkistuksen kohde.

Paluumatka jyristeltiin takaisin Vikingin laivaston toista ääripäätä edustavalla Amarellolla. Nyhjuinenhan se jo on, mutta muutama vuosi sitten rempattu lasten osasto oli paljon parempi kuin viileän Gracen vastaava. Ja se sijaitsi aivan laivan keulassa: upeat näkymät kesäiselle Itämerelle.

Kehtaankohan tunnustaa, että Gracella lyhyeksi jäänyt yö ja 13 tuntia Tukholmassa jalkojen päällä imivät energiat niin tarkasti, että en poistunut hytistä lasten nukahdettua?

ps. Reissua suunnitellessa jäi googlauksesta yli kolme kohdetta, joihin voisi joskus lasten kanssa palata: Aquaria water museum, Kaknästornet ja Fjarilshuset.

ps. Note to self: Kävimme syksyllä samanlaisen setin (hieman aktiviteetein tosin) aikuisporukalla. Silloin todettiin, että yleisen jaksamisen kannalta Tukholmassa pitäisi ehdottomasti olla yksi yö hotellissa. Jaksaisi paremmin. Täysin sama pätee lasten kanssa reissaamiseen. Ei enää päivä Tukholmassa -risteilyjä, vaan ehdottomasti mieluummin kaksi päivää Tukholmassa.