Väsymys on perhe-elämän ongelmien hiiva. Se paisuttaa minkä tahansa vastoinkäymisen niin, että vaikeus tuntuu valuvan vanhempien sietokynnyksen yli. Se venyttää pienenkin särön parisuhdetta riepovaksi kunnon halkeamaksi. Unen puutteesta kärsivän korvissa lasten normaali kitinä kuulostaa maailmanlopulta.
Muistin tämän jälleen eilen. Olin juuri työntänyt kaurapuuron mikron sijaan viereiseen jääkaappiin. Siinä vaiheessa tenavien keskinäinen välienselvittely tuntui suistavan minut huudon tielle. Pitäisi malttaa nukkua.
Väittäisin, että väsymyksen torjunta on lasten perustarpeiden huomioimisen jälkeen vanhempien tärkein tehtävä. Väsymyksen torjunta viittaa tässä yhteydessä kuitenkin vain nukkumiseen, ei kahviin.
Helppoa se ei kuitenkaan ole. Ei ainakaan minulle. Eikä vaimollekaan. Eikä keskusteluiden perusteella läheskään kaikille muillekaan vanhemmille. Oma aika aloittaa viekottelunsa lasten nukahdettua ja tekemättömien kotitöiden kuiske yltyy. Väsyneenä pitäisi kuitenkin muistaa Mimmi-lehmän filosofia keskittyen tehtyihin juttuihin tekemättömien sijaan.
Vaikka olemme vaimon kanssa harjoitelleet kuusi vuotta vanhemmuutta, alitajuntamme ei tunnu ymmärtäneen, että nahkavekkarit eivät tunne aamulla armoa. Eikä niistä löydy torkkua. Silti pään tuuppaaminen tyynyyn venyy liian monena iltana, luulen, että alitajuisesti toivomme maailman kahdeksatta ihmettä tapahtuvaksi seuraavana aamuna. Siis, että lapset nukkuisivat normaalia pidempään.
Lentokoneessakin happimaski laitetaan ensin itselle, sitten vasta lapselle. Jotta voi kantaa vastuuta, pitää kantaa ensiksi vastuuta itsestään. Nukkumisessa tämä vertaus on varsinkin konkreettinen, koska väsyneenä on huono vanhempi. Jopa tapaturma-alttius nousee.
Mutta silti: miten sitä malttaisi mennä aikaisemmin nukkumaan? Miten sinä maltat?
Silloin kun tajuaa sen että herätys aamulla on todellakin armoton, oletko nyt nukkunut yöllä tai ei, niin sitten malttaa mennä nukkuun. Ei sitä hauskaa ole, kun se vähänkin omaa aikaa palaa tommoseen tylsään tekemiseen kuin nukkumiseen, mutta pakkohan se on.
Meidän kohta 5,5kk vanhan pojan kanssa se ei ole mitään itsessäänselvyys että saa yöt läpi nukkua, joten unta otetaan silloin kun sitä saa. Vaikka keskellä päivällä, kotityöt voi hoitaa sit joskus myöhemmin. Ja siltä talo näyttääkin kun on ollut muutama huonosti nukuttu yö peräkkäin.
Kiitos, kun kommentoit!
Olet varmasti oikeassa. Kun väsymystä on tarpeeksi, osaa kyllä mennä nukkumaan. Meillä yöt ovat yleensä melko stabiileita, mikä tosin tarkoittaa kahta-kolmea herätystä per aikuinen. Kun illalla ei ala tarpeeksi aikaisin nukkumaan, kerää hiljakseen univelkaa. Ja sinänsä ihan turhaan.